Cristo

Viime lauantaina arvoimme kahden "pakkonähdä"-nähtävyyden välillä ja päätimme ensin käydä tervehtimässä Cristoa. Siitä toisesta kohteesta myöhemmin.

Christohan on valtava patsas, jota ei voi välttyä näkemästä Rion kaduilta tai rannoilta. Jeesus-patsas on Rion ja koko Brasilian symboli. Se on 38 m korkea, 700 tonnia painava ja sen uloimmat kerrokset on tehty ruotsalaisesta (!!!!) vuolukivestä. Kaveri pääsi v. 2007 nykyajan "seitsemän ihmeen"-listalle. Ja vaikuttava hän onkin.

Nappasimme asuntomme edestä taksin ja hurautimme vuoren juurelle. Taksikuski neuvoi ottamaan tila-auton, koska junamatka ylös odotuksineen kestää kaksi tuntia. Tila-auton kuljettaja ajeli hurjaa vauhtia vuoren rinnettä ylös ja hiljensi sen verran mielenkiintoisissa paikoissa, että ehdimme ne juuri ja juuri näkemään. Aikaisemmin vuoren rinnettä pääsi ylös ratikan tapaisella, mutta v. 2011 tapahtui onnettomuus raitiovaunun jarrujen pettäessä ja kuskin mukaan kuusi turistia kuoli. Näimme onnettomuuspaikankin ja ajattelin kauhulla mitä vauhtia raitiovaunu on tullut ilman jarruja vuoren rinnettä alas - ihmisparat!

Kun lopulta saavuimme lippuluukun kohdalle ja olimme jonottaneet liput - jouduimme menemään vielä yhteen tila-autoon, jolla pääsimme aivan Criston jalkojen juureen. Loppumatkan kävelimme karseassa kuumuudessa ja hiki valui pitkin selkää. Tapsa ehti miettiä miten ihmeessä vanhukset ja rullatuolilla liikkuvat pääsevät perille, kun huomasimme patsaan toiselta puolelta johtavan rullaportaat suoraan ylös. Heh, no hikihän on vain hyvästä. Patsaalle muuten pääsevät ilmaiseksi tarpeeksi nuoret ja tarpeeksi vanhat. En nyt sitten enää muistakkaan ikärajoja - sorry!

Ja siinä hän oli..

... lisäksi satoja ihmisiä lukuisista eri maista ihmettelemässä patsasta.

Maisemat olivat henkeäsalpaavat. Patsaan juurella on pieni kappeli, jossa kastetaan lapsia ja vihitään hääpareja. Aika ikimuistoinen vihkimispaikka!

Pieniä matkamuistomyymälöitä löytyy tietenkin myös ja sieltä voi ostaa vaikkapa oman Kristus-patsaan tuliaisina kotiin.

Alimmassa kuvassa yritän kuvata ristiinnaulitsemisjälkiä kämmenessä, sillä nekin on ikuistettu patsaaseen.

Päivä oli tosi hieno ja kuuma. Myös jano oli kova, mutta kuinka ollakkaan meidän käteiset menivät matkoihin ja pääsylippuihin eikä ravintolassa sitten käynytkään luottokortti. Oltiin siis kuivin suin. Ja kun tietää, ettei saa juomaa heti kun haluaa - mielikuvitus alkaa luomaan vaahtoa suuhun ja pakokauhun janokuolemasta. Minun mielikuvitukseni siis. No jäin henkiin...

Tapsa taustanaan "Twin brothers hill". Tapsallahan on kaksoisveli Tipa. Terkkuja Tipalle!

Katseltuamme ja fiilisteltyämme tarpeeksi, palasimme alaspäin tila-autoilla. Yrittivät sitten huijata ottamaan kaksi kertaa kalliimpaa taksia kuin tullessa ns. fixed prize, mutta sanoimme kohteliaasti, että "Não obrigada/o" ja kävelimme tien yli normaalihintaiseen taksiin.

Reissuun kannattaa varata aikaa ainakin sen kolme tuntia. Yleensäkkin täällä on järkevintä unohtaa kello kokonaan ja mennä "fiilispohjalla". Kun brasilialainen lupaa tulla siivoamaan huomenna klo 12 - todennäköisesti hän tulee kolmen päivän sisällä "johonkin aikaan".

Haleja Suomeen..