24.8.2012

Bom dia!

Olen ollut täällä nyt 1,5 viikkoa ja sopeutuminen on alkanut. Ihmisen mieli on jännä. Sitä vain sopeutuu uusiin olosuhteisiin, kun on pakko. Kun kotona kaiken pitää olla tiptop, täällä ei niinkään ole väliä.

Astiat pitää tosin tiskata käsin heti, sillä muuten alkaa kuhista pieniä elukoita pöydillä. Alla olevassa kuvassa olevia kavereita löytyy sekä keittiön laatikoista että lattialta. Tosin olen jynssännyt laatikot ja kaapit sen verran hyvin, että niistä ei kyllä löydy enää muuta kuin astioita. Järkyttävän likaista - suorastaan saastaista täällä oli edellisten vuokralaisten jäljiltä. Tapsa oli siivonnut jo valmiiksi ison osan asunnosta ja minä jatkan mitä vielä on siivoamatta.



Pakko kertoa ensimmäisestä kahvin keitostani. Toin mukanani Suomesta pahimpaan kahvijanoon Juhla Mokka paketin ja parin päivän jälkeen alkoi tehdä mieli Suomikahvia. Löysin pöydältä kahvinkeittimen ja käytin puoli tuntia sen puhdistamiseen. Kun jo melkein tunsin kahvin maun suussani - huomasin, että keittimestä puuttui jotakin olennaista eli kahvipannu. Prkl!

Samana iltana vuokraemäntä tohotti sisään ja toi taas lisää kukkia ja suklaata ja... uuden kahvinkeittimen. Elisabeth kertoi rikkoneensa viikolla kahvipannun ja ostaneensa siksi uuden keittimen. No, tässä kappaleessa pannu on metallinen, joten se ei helpolla mene rikki.

Seuraavana aamuna ajattelin keittää itselleni vihdoinkin aamukahvit ja koska keitin oli uusi laitoin purut sisään ja pannun alle ja painoin virtanappulan päälle. Mukava porina alkoi kuulumaan ja ihana kahvin tuoksu tupsahti suodattimesta. Kunnes aloin ihmettelemään, että pannuun ei tipu mitään. Pannusta puuttui kansi ja koska sitä ei ollut - tippalukko ei toiminut vaan vesi jäi lillumaan suodattimeen. Minut erottaa apinasta lusikka. Painoin lusikalla tippalukkoa ja pitkän äheltämisen jälkeen sain vihdoin kupillisen kahvia. Miten maistuikin niin hyvältä!











 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti