Yksi kuukausi hurahti näköjään ohitseni kuin Kimi Räikkösen auto ruutulipun alta. Jäämies on muuten erittäin tunnettu täälläkin päin maailmaa. Jännä, miten siitä hymyttömästä kaverista on tullut niin kuuluisa. Kimiä toki aina kannustamme, kun kisat ovat käynnissä ja olen ylpeä hänestä ja meistä suomalaisista. Täällä sen huomaa miten asiat Suomessa ovat kerta kaikkisen mahtavasti. Pitää vain matkustaa tarpeeksi kauas, että sen näkee.
Toukokuun aikana tapahtui aivan valtavasti, mutta koska haluan pitää kaikkein yksityisimmät asiani vain itselläni - kerron vain pikkuriikkisen.
Tärkeintä oli, että näin rakkaat ja ihanat "lapseni". Sain heitä halata ja osallistua taas hetken heidän elämäänsä. Hyvinpä tuntuu molemmilla olevan jalat maassa - toisella Suomen asvaltilla ja toisella Mallorcan hiekassa. Toisella on myös vähän jämäkämpi askel ja toinen vielä vähän hapuilee. Eli juuret ja siivet ovat molemmilla kohdallaan.
Myös muita minulle äärettömän tärkeitä ja rakkaita ihmisiä näin lyhyellä "lomallani". Ja sain viettää Äitienpäivän oman äitini kanssa. Itse asiassa meitä äitejä oli kolme syömässä mahtavaa aamupalaa, kun toinen sisaristani oli myös paikalla. Siinä sitten pojat väsäsivät äideille aamuherkkuja ukin heiluttaessa tahtipuikkoa. Lopputulos oli tällainen:
OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
Viime sunnuntaina pelattiin ensimmäinen virallinen jalkapallo-ottelu uudistetulla Maracanãn stadionilla ja kuinkas muutenkaan - mehän olimme siellä katsomossa kannustamassa Brasiliaa. Vastassa oli Englanti ja peli päättyi tasan 2-2. Meinasi kylläkin käydä historiallisen kamalasti, sillä Brasilia tasoitti vasta aivan lopussa.
Brasilia ei ole 11 vuoteen hävinnyt yhtään kotiottelua.
Olimme pukeutuneet asiaankuuluvasti. Stadion tuoksui uudelta ja vähän väliä tuli kylmät väreet, kun ihmismassa eli pelaajien mukana ja kannustushuudot saivat penkit tärisemään.
Järjestelyt vaativat vielä kunnon hiontaa, sillä pääsy stadionille oli aivan kaoottista ja myös puoliajan tarjoilut "pissasivat" tosi pahasti. Ulkona ihmiset tönivät toisiaan päästäkseen kapeiden karja-aitojen väliin ja eteenpäin turvatarkastukseen.
Jonossa miehet kävivät aika kuumina ja menivät tiskin viereen "antamaan" palautetta - hih! Nämä ovat niin ihanan tulisia ihmisiä.
Pitää yrittää saada liput johonkin Brasilian peliin myös ensi vuoden MM-kisoihin. Ihmisiä oli muuten katsomossa n. 67.000.
OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
Loppuun vielä valtavasti kasvaneen Rio-koiran kuulumisia. Hän on löytänyt itselleen koirapuistosta kivat koirakaverit Zachin ja Jojon. Minä taas olen saanut heidän emostaan mielettömän ihanan ystävän Veran. Rion päivät kuluvat leppoisasti minun kanssani. Yritämme lenkkeillä mahdollisimman paljon ja poika vetäisee 10 km:n lenkin tuosta vaan.
Jos taas jätän hänet yksin - maailma mustenee välittömästi ja tuho on sen näköistä. Rio täyttää huomenna 5.6.-13 kuusi kuukautta.
Näihin kuviin päättelen tällä kerralla...
Halein Marjut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti