Tipuja

Lähipäivät ovat olleet yhtä juhlaa. Eilen oli Rion 190. itsenäisyyspäivä ja tänään mieheni synttärit. Tapsan pyöreitä juhlitaan ensi vuonna Riossa - tervetuloa mukaan omakustannehintaan!
Laittelen näistä tapahtumista lisää vähän myöhemmin.

Valitsin nimittäin tämän päivän aiheeksi erilaiset siivekkäät. Minullahan oli nuorena kymmenen vuotta lemmikkinä undulaatti nimeltä Tiri. Tiri oli mahtava tyyppi ja niin kesy, että kun söin jotakin kiinnostavaa esim. omenaa, hän lensi suoraan kädelleni ja alkoi röyhkeästi syömään samaa palaa kanssani. Vaikkakin oli kooltaan pienen pieni - hänen egonsa oli niin suuri, että käytti välillä saksanpaimenkoiramme Allun selkää kiitoratana ja vain tirskahti, kun Allu yritti hänet hampaillaan napata kiinni.

Eli pidän linnuista ja täällä olen nähnyt aivan erilaisia otuksia kuin koto-Suomessa.

Henkilökohtainen suosikkini on sinimusta kolibri, joita vierailee jatkuvasti naapuriparvekkeilla. Yksi on ottanut tavakseen tulla pistäytymään meidän parvekkeen reunalla, kun touhuilen keittiössä. Ne ovat hassunnäköisiä, kun siivet menee niin lujaa, että niitä tuskin erottaa. Siipien räpyttely vaatii kuitenkin paljon energiaa ja ne kuluttavat päivässä omaa painoaan suuremman määrän ravintoa. Siksi ne ovatkin päiväsaikaan jatkuvasti nälkäkuoleman partaalla. Siinä myös syy miksi paikallisilla on parvekkeillaan juoma-astiat täynnä sokerivettä lintuja varten. Pitäisi olla tosi hyvä kamera, että saisi tarkan kuvan. Tässä nyt yksi suuntaa-antava:

Taivas on mustanaan fregattilintuja, jotka harvemmin tulevat maahan asti paitsi nukkumaan. Niitä kutsutaan myös kaappareiksi, sillä ne ovat taitavia nappaamaan kalan muilta merilinnuilta.  Saattavatpa varastaa lounaansa suoraan emolinnun suusta, kun hän on juuri ruokkimassa nälkäisiä poikasia. Fregattilinnut ovat nopeimpia merilintuja ja siipien kärkiväli on 196-244 cm. Lentoon lähtöön ne tarvitsevat puun tai kallion - tasaiselta maalta nousu ei onnistu. 

Fregattilinnut kesyyntyvät helposti ja tämän vuoksi niitä käytettiin aikaisemmin viestinviejinä Tyynenmeren saarelta toisille. Tämän mahdollisti lintujen kotipaikkauskollisuus.

Sitten ei saa missään tapauksessa unohtaa näitä hauskoja, valkoisia ja niin kovin pitkäjalkaisia lintuja -

haikaroita. Näimme laguunilla yhden linnun yrittävän syödä pyydystämäänsä kalaa ja kyllä se näytti aika epätoivoiselta. Kaveri yritti niellä ylisuurta fisua ja kakosteli ja teki vaikka mitä, mutta ei ainakaan meidän katseluaikana saanut mitään mahaan saakka.

Seuraavan kaverin tunnistaa varmaankin kaikki - Ara papukaija.

Sitten löytyy valtavasti useita lintulajeja, jotka eivät ainakaan ensivilkaisulla aukea minulle:



Yhden linnun Tapsa on nimennyt "Töttöröö-linnuksi", sillä sen kyllä kuulee ja erottaa muista. Kaveri ääntelee ihankuin "Töttöröö!". Laitan siitä kuvan, kun sellaisen saan otettua.

Lopuksi laitan kuvan yhdestä harakasta ja toivotan kuvan myötä mukavaa lauantaita!