Viime viikon keskiviikkona aamupäivästä soi ovikello ja oven takana seisoi "yön musta" mies ja joku vanhempi kaveri. Alkoi melkoinen portugalin puhetulva ja tajusin sen verran, että tuo tumma kaveri on siivoojamme Pablo. Pablon pitäisi käydä siivoamassa 1-2 kertaa viikossa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta täällä oloni aikana, kun herra vaivautui paikalle. Vanhempi mies oli putkimies, joka tuli katsomaan toista vessanpyttyä. Se täyttyy niin hitaasti, että menee koko päivä ennenkuin säiliö on taas käyttökunnossa.
Olin yöpaidassa ja päästin kaverit sisään. Pablohan ei sitten puhu sanaakaan englantia ja minun portugalin taitoni on vielä jonkin verran hakusessa. Siitä huolimatta elekielellä ja muutamalla avainsanalla tajusin, että Pablo on tulossa uudestaan perjantaina meille siivoamaan.
Talomme vartijat olivat tipauttaneet oven alta lapun, jonka mukaan Pablon piti tulla meille jo ed. päivänä. Täällä luvataan silmät kirkkaana vaikka mitä ja toteutus on sitten toinen juttu.
Tapsan tulkinta lapun infosta oli "Pablo vihaa tulla katsomaan sänkyä klo 16". Pikkaisen tarvitsee vielä harjoitella paikallista kieltä ;)
Lisäksi vuokraemäntämme Elizabeth saattaa tulla tupsahtaa ovesta vaikka ilta kahdeksalta tuomaan milloin hedelmiä, kukkia, laskuja jne. Joka kerran hän on jaksanut voivotella miten Pablo ennen teki hyvää jälkeä ja oli tehokas. Nykyään kaveri on kuulemma laiska - heh!
Lisäksi olen saanut yllätysseuraa tv:n kaapelinasentajista. Jään jännityksellä odottamaan kuka tulee seuraavaksi?
Suomalaisella ystävälläni, joka asuu miehensä kanssa meistä vain n. sadan metrin päässä on vielä "hauskempia" kokemuksia. Heidän vuokraemäntänsä oli kutsunut itsensä ja sukulaisiaan syömään ystäviemme asunnolle. Heistä oli ollut kiinnostavaa tulla katselemaan ihmeellisiä suomalaisia ihmisiä. Heillä myös saattaa olla talo täynnä puutarhureita, vuokraemäntää ja lähettipoikia. Että se siitä kotirauhasta!
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Lauantaina oli vuorossa "pakkonähtävyys" nro 2. Arvoimme lähdemmekö kävelemään Sokeritoppavuorelle (n. 8 km) vai menemmekö taksilla. Koska päivä oli hieno - päätimme lähteä kävelemään rannan kautta. Kävelimme Ipanemalta Copacabanalle ja tässä matkan varrelta napattuja kuvia:
Kaverilla on päänsä päällä sateenvarjo, josta roikkuu bikinien yläosia. Kai ne alaosatkin sieltä löytyvät. Edessä näkyy värikkäitä huiveja, joita käytetään myös rannalla makuualustoina.
Rannat toimivat samanaikaisesti mm. lastentarhana, hierontapaikkana, urheilupaikkana jne.
Ja oli aivan pakko ottaa jäätelöt, sillä annokset ovat mahtavia. Tässä alakuvassa näkyy "pienet" annokset, joissa toisessa on jäätelönä mangoa ja toisessa ananasta. Saat itse valita kymmenestä tuoreesta hedelmä/marjavalikoimasta mitä haluat lisukkeeksi jäätelöösi. Elmeri-kummipojalle tiedoksi, että suklaatakin löytyy ;)
Ja me käveltiin ja käveltiin ja vihdoinkin tämä kuuluisa nyppylä tuli näkyviin. Vaikkakin Tapsa heti korjasi, että ei se ollutkaan vielä pääkukkula vaan vieressä oleva. Taas opin uutta eli ensin mennään köysirataa pitkin pienemmälle kukkulalle ja sieltä vasta sitten Sokeritoppavuorelle.
Luulimme joutuvamme jonottamaan tuntitolkulla, mutta yllättäen pääsimmekin tosi nopeasti vaunuun. Näköalat olivat huimaavat jo pienemmälle kukkulalle mentäessä ja koska olimme iloksemme saaneet vaunuumme paikallisen kouluryhmän - myös meteli oli huumaava.
Alemmalla tasolla olisi ollut paljon nähtävää, mutta halusimme mennä suoraan ylös asti. Ylhäällä tulikin sitten yllätyksenä kylmä tuuli ja näin paikallisten kaivavan pitkähihaisia esille. Niitä olisi todellakin tarvittu. Mutta Pohjolan pojat ja tytöt oppivat kantapään kautta, joten ensi kerralla villatakki on mukana.
Sokeritoppavuori on saanut nimensä sokeritoppaa muistuttavasta muodostaan. Se on 396 m merenpinnan yläpuolella ja sinne pääsee 1400 m pitkää köysirataa pitkin. Vaunuun mahtuu yhteensä 75 matkustajaa kerrallaan.
Huipulta lähti vähän joka suuntaan tällaisia "salaisia" portaikkoja, joita pitkin pääsi suojatuille näköalapaikoille. Kannattaa ottaa eväät mukaan ja viettää useampi tunti näköalasta nauttien.
Jäimme sitten odottamaan auringonlaskua ja jaoimme monen sadan ihmisen kanssa upean näkymän. Ihana paikka, kun on vain varustautunut oikein.
Paikallisilla on hauska tapa taputtaa, kun aurinko on laskemassa.
Lopulta taksilla kotiin ja kuumaan suihkuun. Älä mene ns. turistitaksien halpaan. Väittävät sopineensa hyvän hinnan, joka on kaksi kertaa kalliimpi kuin normaaleissa mittaritakseissa. Kiität vain kohteliaasti ja menet kadun varteen ottamaan keltaisen taksin.
Upeita kuvia mahtavat maisemat
VastaaPoista