Minä olen Dona de Casa ja asun Brasiliassa Rio de Janeirossa. Mieheni käy töissä talon ulkopuolella ja minä teen töitä talon sisäpuolella. Jos olen oikein kiltti - saatan saada hieman viikkorahaa.
Jep jep - minulle on ollut ongelmallista se, että en saa mistään ns. omaa rahaa. Toki meidän rahamme ovat aina olleet yhteisiä, kuten menommekin - mutta silti. Olen kuitenkin tehnyt vakituisesti töitä vuodesta 1989 saakka ja aina kantanut korteni kekoon. Alan ymmärtää aina vaan paremmin kotiäitejä ja muita kotirouvia, jotka ovat tehneet vuosikausia tärkeää työtä lasten ja kodin eteen saamatta siitä sen kummempaa korvausta. Päinvastoin he ovat menettäneet eläkekertymäänsä ja saaneet mahdollisesti väheksyntää työssäkäyviltä.
Minä en väheksy enkä osoita ketään sormella. Tämä on nyt yksi vaihe elämässämme ja aion nauttia siitä niin kauan kuin tämä kestää. Ja koska mieheni on niin ihana - kyllä minulla sitä viikkorahaa on käytössä aivan riittävästi.
Vastapainoksi tykkään sitten hemmotella miestäni mm. ruualla. Tällä viikolla meillä on ollut teemana salaatti ja kala. Tässä kahden päivän salaattimme:
Lohta, tomaattia, kurkkua, herneenpalkoja, persikkaa, salaattia.
Tonnikalaa, tomaattia, kurkkua, mangoa, salaattia, maissia, parmesanjuustoa.
Käymme myös viikottain ulkona syömässä ja ruoka täällä on poikkeuksetta ollut loistavaa. Tein lihakeiton mielestäni paistista, mutta liha oli ennemminkin kuin sisäfilettä. Ulkona syödessä / juodessa ongelmana on välillä kielimuuri. Yhdessä paikassa tilasimme molemmille kaksi olutta ja minulle vielä Coca Colan - saimme yhden ison oluen ja sen Cokiksen. Toisessa paikassa halusimme jälkiruoaksi MansikkaMargaritat ja sanoimme sen oikein paikallisella kielellä - saimme tavalliset Margaritat ilman mansikkaa ja lasissa oli suolareunus. Se maistui aivan kamalalta ja maksoi eniten kaikista ostamistamme juomista.
Seuraavana päivänä yritimme kompensoida ed. päivän hintaa ja tilasimme vain kaksi olutta, mutta saimme vain yhden pullon puoliksi. Ruokapaikka oli sangen hieno ja nauroimme, että koska emme suostuneet syömään siellä - päättelivät meidän olevan niin köyhiä, että meillä ei ole varaa omaan pulloon. Kunnes selvisi paikan taso ja juotuamme puolikkaat oluet - tarjoilija toi toisenkin pullon taas puoliksi kylmästä. Saatiin siis koko ajan jääkylmää juotavaa.
Tämä kuva on yhdestä kilopaikasta ja haluan tässä näyttää, että lautasellani on vain "sivistynyt" määrä ruokaa eikä niinkuin viimeksi lähes kilo - heh!
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Kuten aikaisemmin jo mainitsin, viime perjantaina oli Rion itsenäisyyspäivä. Täälläpäin on tapana pyhäpäivinä sulkea kolmisen kaistaa rantateistä autoilta ja pyhittää ne pelkästään jalankulkijoille, pyöräilijöille ja rullillakulkeville. Hyvällä ilmalla kadut ovat täynnä perheitä ja rannat täynnä auringonpalvojia.
Itsenäisyyden kunniaksi oli myös näyttely 2. maailmansodan aikaisista ajoneuvoista ja varusteista. Brasiliahan taisteli liittoutuneiden rinnalla Saksaa, Italiaa ja Japania vastaan.
Minä ja taustalla 2. maailmansodan monumentti.
Ajateltiin hankkia tällainen prätkä, kun meidän kujalla on nyt prätkävillitys.
Tähän mahtuisi enemmän porukkaa kyytiin - hmmm!
Ja eikös ne ruotsalaiset ole tunkeneet "tre kronor"-vaakunaansa tännekkin. Eli Volvoa pukkaa!
Ihan peace vaan!
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Lopuksi valoitan teille Tapsan syntymäpäivän ruokalistaa:
Tacoja pääruoaksi..
..ja kuplivaa, mansikoita ja leivoksia jälkiruoaksi.
Syntymäpäivälahjaksi hän sai itse käydä valitsemassa uudet Havaianasit ulkokäyttöön ja itse ne sai myös maksaa.
Tässäpä kaikki tällä kerralla - Tchau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti