Pääsiäismessu Riossa

Joskus tulee hetki ja tunne, että haluaa mennä kirkkoon rauhoittumaan. Se hetki tuli minulle sukkasunnuntaina eli pääsiäissunnuntaina. Tähän blogiin ei tule paljoa kuvia, sillä haluan säilyttää ihmisten hartauden vain pääni sisällä.

Brasilian pääuskonto on katolilaisuus. Vaikka Brasilia on maailman suurin roomalaiskatolinen maa, suuri osa brasilialaisista palvoo sekä afrikkalaisia jumalia että kristittyjen jumalaa. Kai sitten varmuuden vuoksi.

Katolisen kirkon usko rakentuu seitsemästä sakramentistä eli pyhästä toimituksesta: kasteesta, vahvistuksesta, ehtoollisesta, parannuksesta, sairaiden voitelusta, vihkimyksestä ja avioliitosta.

Menimme sunnuntaina vähän ennen klo 17.30 kauniiseen kirkkoon. Kirkossa oli vielä hyvin tilaa istua. Yleisväritys kirkossa oli valkoinen ja peessi. Kauniit, pyöreät holvikaaret roomalaisine pylväineen antoivat katolle oman säväyksensä. Alttaritaulussa oli Neitsyt Maria Jeesus-lapsi sylissään. Vieressä oli ristiinnaulittu Jeesus. Oikealla puolellamme näkyi tummanruskea rippituoli verhoineen.

Kun kello tuli tasan 17.30 esilaulaja alkoi kauniilla soinnukkaalla äänellään laulaa. Hän liikkui käytävällä ihmisten lähellä ja sai monet mukaansa laulamaan. Äänet resonoivat upeasti ja tuli odottava fiilis - mitä seuraavaksi.

Seuraavaksi astui esiin nuorehko pappi, joka myös alkoi laulaa kauniilla äänellä. Tapsa on arvostellut brasilialaisten lauluja. Ovat kuulemma kaikki aika monotonisia ja tylsiä. Minunkin täytyy todeta, että kauneimmat laulut täällä olen kuullut siellä kirkossa. Ja mikä parasta - laulut ovat ylistyslauluja ja täynnä iloa - ei mitään tylsiä virsiä. Useamman kerran laulujen aikana minulla meni iho kananlihalle ja pelkkä riemu hulahti lävitseni.

Edestä lähti kulkemaan eri käytäviä pitkin muutamia ihmisiä, joilla oli pyöreät kahvan varassa olevat pallot mukanaan. Palloista sinkosi ihmisten päälle papin siunaamaa vettä eli vihkivettä. Kansanperinteen mukaan vedellä on myös taikavoimia. Ihmiset nostivat toisen kätensä ylös, kun halusivat päälleen vihkivettä. Minä halusin kokea koko hoidon ja nostin muiden mukana käteni ja sain aimo annoksen pyhää vettä naamalleni. Tapsaa nauratti vieressä, kun pyyhin vaivihkaa enimpiä pyhyyksiä naamaltani.

Äkkiä huomasinkin, että kirkkohan oli aivan täynnä ja kaikille ei riittänyt edes istumapaikkoja.

Suurin osa messusta käytiin läpi vuorolaulaen yleisön ja papin kesken ja jo ovella kaikille oli jaettu ohjelma, josta löytyi myös sanat. Ihanaa oli kuunnella, kun niin monet ottivat osaa lauluihin ja itselläkin alkoi jalka vipattaa tahdin mukaan.

Kun tuli yleisön aika laulaa Aleluia!Aleluia!Aleluia! - ihmiset heiluttivat seisten molempia käsiään sivusuunnassa joko ohjelmalehtisen kanssa tai ilman. Me tulkittiin, että se kuvasti palmunlehvien heiluttelua.

Sitten pappi sanoi jotakin ja ympärillä olevat ihmiset alkoivat pälyillä toisiaan ja puhua toisilleen. Me oltiin Tapsan kanssa, että kääk - mitä nyt? Minun vieressäni oleva nainen sanoi minulle nimensä ja minä hänelle omani sekä sen, että olen Suomesta ja että on mukava tutustua. Eli kyseessä oli vieruskaverin tervehtiminen ja jonkun mukavan asian sanominen.

Juuri kun luulin selvinneeni tästä, alkoi vuorostaan kaikki ympärillä olevat ihmiset työntämään kättään kaikille ja tällä kerralla käteltiin ihan kaikki, joihin yletyttiin ja hymyiltiin päälle. Tuli mukava fiilis ja tunne, että ei ollut  väliä ihonvärillä, kansallisuudella tai edes rahan määrällä - oltiin veljiä ja sisaria kaikki.

Kirkonväki otti herran siunauksen vastaan nostamalla molemmat kädet taivasta kohti kämmenet ylöspäin. Minulle tuli mieleen suppilo, jota pitkin sanoma valui ihmiseen.

Ehtoollinen on katolisen elämän keskeisin tapahtuma ja kaikki muut sakramentit ovat sidottuja siihen. Ehtoollisen voivat vastaanottaa armon tilassa eli ilman kuolemansyntiä olevat katolilaiset. Kirkko käskee uskovia käymään ehtoollisella vähintään kerran vuodessa.

No mehän sitten mentiin ehtoollisellekkin, vaikka ollaankin luterilaisia. Katsoin kuitenkin meidän uskovan samaan Jumalaan vähän eri maustein varustettuna. Eikä salamoita lennellyt päähämme eli ilmeisesti olimme hyväksyttyjä tulemaan mukaan.

Ehtoollisleivän siunauksen aikana ihmiset polvistuivat istuinten edessä olevalle, pehmustetulle korokkeelle ja rukoilivat. Siinä sitten ollessamme puolinukuksissa alkoi karmea pirinä kuulua kirkon etuosasta. Tunsin kun Tapsan hartiat alkoivat hytkymään. Hetken päästä tämä pärinä toistui ja jouduin jo sihahtamaan Tapsalle, ettei tämä olisi räjähtänyt täyteen nauruun. Minä jouduin puremaan hulluna hampaita yhteen, että sain itseni hillittyä. Yhteensä kolme kertaa tämä herätyskellomainen pirinä kuului, jonka jälkeen ehtoollinen alkoi.

Minun ensimmäinen mielikuvani asiasta oli, että seurakuntaa pitää välillä herätellä. Tapsan mielestä taas Jeesus soittaa ja pitää vastata. Kotona sitten asiaa tuumattuani - minulle tulikin mieleen se, kun Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti. Olikohan se sittenkin sitä tarkoittavaa... jos joku osaa valaista - kertokaa ihmeessä.

Ehtoolliselle mentiin kolmesta eri jonosta. Kaksi meni sivummalle ja yksi, mihin me mentiin meni suoraan alttarille. Yritin tiirailla edellä olevia, miten toimivat, sillä en ollut ikinä aikaisemmin ollut katolilaisessa ehtoollisessa mukana. Mahassa muljahti, että entä jos mokaan pahasti. Perillä oli pappi antamassa ehtoollisleivän ja sen sai ottaa joko suuhun tai käteen. Vieressä oli nainen kiiltävän, pienen tarjottimen kanssa ja minun käteni teki vaistomaisesti liikkeen, että nappaan mitä tarjottimella on. Mutta se oli TYHJÄ. Nainen vähän katsahti minua oudosti - heh! Öylätti oli isompi kuin Suomessa ja fiksuna liimasin sen kitalakeen, josta ajattelin huuhdella sen pois viinillä. Mutta mutta - ei ollut viiniä vain leipä. Minä siinä paikalleni palatessa nieleskelin ja nieleskelin, kunnes sain kitalaen tyhjäksi.

Vähän tämän jälkeen messu loppui. Ulos mennessämme pistimme merkille, että ensimmäistä kertaa näimme ristiinnaulitulla Jeesuksella olevan myös veriset polvet. Varmaankin taakan alle maahan romahtaneena menneet polvet rikki.

Täytyy sanoa, että oli mahtava kokemus. Messusta tulee ensimmäiseksi mieleen, että se oli todellinen osallistuva messu. Laulut olivat iloisia ja ylistäviä, joihin yleisö osallistui täysin rinnoin. Pappi myös tuli käytävää pitkin ihmisten tykö.

Eikä mekään sitten loppu pelissä pahasti mokattu <3





Laitan tähän loppuun vielä kuvia pääsiäis/suklaamunista. Täällä on tapana, että pääsiäismunat nostetaan kattoon telineisiin ja niitä on valtavasti. Ne ovat myös huomattavasti suurempia kuin Suomessa. Eivätkä ole mitenkään erityisen halpoja vaan kalliita.