Rabada eli häränhäntäpata ja hyödyllistä tietoa naudanlihasta

Ensimmäinen ruoka, jonka Maija meille opetti oli häränhäntäpata. Minä nieleskelin jo kun kuulin ruokalajista ja ajattelin, etten pysty ikinä tätä syömään. Päätin kuitenkin yrittää..

Muistan Emäntäkoulussa ollessani, että kun oli vuorossa valmistaa lounas naudan kielestä - en pystynyt millään koskemaan kieleen vaan meinasin oksentaa koko ajan. Ja kun siellä samassa koulussa syötiin jotakin loistavan makuista lihapataa ja halusin sitä ehdottomasti lisää - se olikin naudan sydämestä tehtyä - enkä enää pystynytkään syömään enempää. Olen siis "ronkeli" ja "ennakkoluuloinen" persoona.

Laitan tähän myös ruokaohjeen, josko joku muukin haluaa ylittää itsensä tai oikeasti jo valmiiksi tykkää tästä padasta.

Rabada eli häränhäntäpata:

1,5 kg raboa (häränhäntää)
3 tomates (tomaatti)
3 cebolas (sipuli)
1 pimentão (paprika)
pouco olêo (vähän öljyä)
manteiga (voita)
2 nippua agrião - jonkin sortin yrtti - yritän etsiä tähän kuvan myöhemmin.

Lisukkeena esim. keitetyt perunat.

Puolet öljyä + puolet voita paistinpannulle – paista paloitellut häränhännät molemmin puolin ruskeiksi. Pilko silpuksi tomaatti, sipuli ja paprika. Nesteenä voi käyttää vaikka tummaa olutta, viiniä tai vettä (n. yhden lasin verran).

Laita kaikki kattilaan (painekattila paras). Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Kypsymisaika katsotaan niin, että lihat eivät saa irrota kokonaan luista.

Kun lihat ovat tarpeeksi kypsiä – heitetään joukkoon agrião, joka sitoo rasvaa. Agriãota saa keittää max. 3 minuuttia.

Valmis annos näyttää tältä:

Pahoittelen jälleen rikkinäistä lautasta, mutta kun meillä ei tässä vuokra-asunnossa ole yhtään ainutta ehjää lautasta ;)

Raati arvosteli annoksen ja mieheni mielestä annoksessa oli ehdottomasti parasta mummini reseptillä tehdyt porkkanat. Itse pidin kyllä lihasta, kun se suostui irtoamaan hännästä - äh! Padan haju oli omituinen ja maku huomattavasti hajua parempi.

But I did it anyway!!!

Sitten Maija antoi tosi hyvän kuvan härästä tai naudasta tai mikä tämä lie onkaan ja kertoi mitä mistäkin lihan osasta kannattaa tehdä.

 

Lihatietoa:

Punaisella merkatut osat ovat hienompaa lihaa ja 20 %:ia kalliimpaa kuin valkoiset osat. Niissä ei ole luita.

1 =  rabo eli häränhäntää (raabo)
5 =  paljon jänteitä, ei luuta, maukas liha
7 = ”hännänheilutusliha” picanha on parasta lihaa
8 =  keskiluokan liha
11 = fileen päällyskerros on lähes yhtä hyvää kuin file
12 = fraldinha (lapsenvaippa) tosi rasvaista
15+16 = yleisimmät jauhelihat, 15 on rasvaisempi
17 = paistiliha
21 = alcatran / paistin parasta osaa
22 = todella hyvä liha
23 = enemmän lihaa kuin 1:ssä – hyvä keittoliha, luuta mukana

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Yhtenä päivänä söimme mieheni mukaan muurahaispesää. En ymmärrä mistä sellainen tuli hänelle mieleen alla olevasta ruuasta - hih!

Oikeasti tuo oli älyttömän hyvää - usko peli! Riossa myydään lähes kaikissa kaupoissa perunalastun oloista ja makuista minitikkusilppua.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Loppuun vielä yksi toimiva vinkki:

2 maniokkijuurta
kookosmaitoa

Maniokkijuurista kuoritaan kaksi kuorta ja ne laitetaan kokonaisina kiehumaan veteen, johon on lisätty suolaa. Niiden keskiranka poistetaan keittämisen jälkeen. Paloittele keitetyt maniokit ja laita ne tehosekoittimeen yhdessä kookosmaidon kanssa. Lopputuloksena hyvänmakuinen "muusi". Tai voit myös niiden jäähdyttyä paistaa ne paistinpannussa voin kera. Maistuvat paremmalta kuin perunat. Suolaa voi lisätä maun mukaan.

Ja sitten vain kokkailemaan!

Tämä oli huhtikuun viimeinen blogi, sillä lähden ensi viikolla pikavisiitille Suomeen, josta lennän lähes samantien Mallorcalle tyttäreni luokse. Äitienpäivän vietän poikani ja monen muun rakkaan ihmisen kanssa! Onpahan mitä odottaa <3

Hyvää vappua, helatorstaita ja äitienpäivää kaikille!

Beijos Marjut

Brasilian kansallisruoka Feijoada eli Orjapata ja vähän sen historiaa

Feijoada on Brasilian kansallisruoka. Brasiliaan tuotiin aikoinaan Afrikasta valtavat määrät orjia tekemään työtä. Paikalliset asukkaat, intiaanit eivät soveltuneet työn tekoon. Intiaanimiehet vain metsästivät ja naiset tekivät kaiken muun työn.

Orjat toivat tullessaan okraa, mustia papuja ja muita aineksia, jotka sekoittuivat brasilialaisiin ruokiin. Orjat asuivat isoissa, pyöreissä majoissa senzaloissa, joiden keskellä oli iso tulisija. He tekivät ruokaa koko orjakunnalle ruoantähteistä, jotka eivät kelvanneet ”herroille”. Kaikki romppeet (hännät, korvat, sisäelimet..) heitettiin pataan ja niiden päälle mustia papuja. Näin syntyi Feijoada.

Koska matka Afrikasta Brasiliaan oli pitkä ja vaarallinen, iso osa orjista kuoli jo matkalla. Perille selviytyneet vietiin ensin ”lihotettavaksi” läheisille saarille ennen myyntiä. Yksi orja maksoi saman verran kuin kuusi hevosta. Tuodut orjat olivat monen alan taitureita mm. suutareita, muusikoita,  lääkäreitä jne.eli ei mitään "pohjasakkaa". Syntyi mm. orjaorkestereita.

Orjia karkasi Quilombo-leireille, joista isännät kävivät heitä etsimässä ja hakemassa takaisin. Orjat kehittivät erilaisia puolustusmekanismeja. Käytettiin esim. kiehuvaa vettä ja treenattiin erilaisia potkuja. Tästä syystä syntyi Capoeira. Nykyisin capoeira on moniulotteinen laji ja siihen kuuluu erottamattomasti Afro-brasilialainen soitinorkesteri. Siitä löytyy piirteitä niin kamppailulajista, tanssista kuin fyysisestä pelistäkin.

Muu maailma kielsi orjuuden paljon aikaisemmin, mutta Brasilia toi niitä salaa, koska tarvitsi kipeästi työmiehiä. Lopulta 13.5.1888 prinsessa Isabella painostettuna allekirjoitti kultaisella kynällään orjien vapauttamissopimuksen. 

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Feijoada eli Orjapata:

1 kg mustia papuja (hyviä merkkejä ovat com Brasil ja Maximo)
4 laakerinlehteä
mausteita (ei suolaa)
800 g Carne Seca (Lagartto) (kuivalihan paistiosaa)
400 g Paio-makkaraa (paksu, savustettu makkara)
600 g Costella (kylkiluita)
300 g pekonia (savustettua kylkeä)
maniokkijauhetta
koube eli lehtikaalia levyinä (hyvä soppa-aines)
appelsiiniä
lisukkeena riisiä

Osta kaikki lihat suolattuina. Liota kuivaliha ja vaihda pari kertaa vesi liotuksen aikana.

Savustetusta kyljestä erotetaan silava ja liha toisistaan.

Keitä runsaassa vedessä, ilman suolaa 2/3 pavuista sekä silava, kunnes ovat kypsiä. Itse kyljenliha laitetaan muiden lihojen mukana. Papuseos kypsyy painekattilassa n. puolessa tunnissa. Pavut saavat tulla aika löysiksi. Kaada pavut ja osa liemestä toiseen kattilaan ja laita loput pavut, lihat, makkarat sekä laakerinlehdet 1. kattilaan. Keitä n. puoli tuntia ja sekoita liemet. Kypsennä kypsäksi.

Liota lehtikaali, leikkaa siitä keskiruoto pois ja rullaa lehdet tiukkaan rullaan. Leikkaa rullista ohuita siivuja. Laita siivut kattilaan ja lisää vähän suolaa sekä voita. Hauduta kypsiksi.

Leikkaa appelsiineistä kaikki valkoiset osat pois ja tee niistä annospaloja. Appelsiinit voi laittaa erikseen pikku tarjoiluastiaan ja niitä voi siitä sormin napsia antamaan lisämakua.

Maniokkijauhetta:

Tässäpä sitten valmis annos:

Lehtikaalista tuli älyttömän hyvänmakuista. Itse pata ei niinkään saanut suurta suosiota. Mutta kyllä sitä henkensä pitimeksi söisi, jos olisi pakko  ;)

Pääsiäismessu Riossa

Joskus tulee hetki ja tunne, että haluaa mennä kirkkoon rauhoittumaan. Se hetki tuli minulle sukkasunnuntaina eli pääsiäissunnuntaina. Tähän blogiin ei tule paljoa kuvia, sillä haluan säilyttää ihmisten hartauden vain pääni sisällä.

Brasilian pääuskonto on katolilaisuus. Vaikka Brasilia on maailman suurin roomalaiskatolinen maa, suuri osa brasilialaisista palvoo sekä afrikkalaisia jumalia että kristittyjen jumalaa. Kai sitten varmuuden vuoksi.

Katolisen kirkon usko rakentuu seitsemästä sakramentistä eli pyhästä toimituksesta: kasteesta, vahvistuksesta, ehtoollisesta, parannuksesta, sairaiden voitelusta, vihkimyksestä ja avioliitosta.

Menimme sunnuntaina vähän ennen klo 17.30 kauniiseen kirkkoon. Kirkossa oli vielä hyvin tilaa istua. Yleisväritys kirkossa oli valkoinen ja peessi. Kauniit, pyöreät holvikaaret roomalaisine pylväineen antoivat katolle oman säväyksensä. Alttaritaulussa oli Neitsyt Maria Jeesus-lapsi sylissään. Vieressä oli ristiinnaulittu Jeesus. Oikealla puolellamme näkyi tummanruskea rippituoli verhoineen.

Kun kello tuli tasan 17.30 esilaulaja alkoi kauniilla soinnukkaalla äänellään laulaa. Hän liikkui käytävällä ihmisten lähellä ja sai monet mukaansa laulamaan. Äänet resonoivat upeasti ja tuli odottava fiilis - mitä seuraavaksi.

Seuraavaksi astui esiin nuorehko pappi, joka myös alkoi laulaa kauniilla äänellä. Tapsa on arvostellut brasilialaisten lauluja. Ovat kuulemma kaikki aika monotonisia ja tylsiä. Minunkin täytyy todeta, että kauneimmat laulut täällä olen kuullut siellä kirkossa. Ja mikä parasta - laulut ovat ylistyslauluja ja täynnä iloa - ei mitään tylsiä virsiä. Useamman kerran laulujen aikana minulla meni iho kananlihalle ja pelkkä riemu hulahti lävitseni.

Edestä lähti kulkemaan eri käytäviä pitkin muutamia ihmisiä, joilla oli pyöreät kahvan varassa olevat pallot mukanaan. Palloista sinkosi ihmisten päälle papin siunaamaa vettä eli vihkivettä. Kansanperinteen mukaan vedellä on myös taikavoimia. Ihmiset nostivat toisen kätensä ylös, kun halusivat päälleen vihkivettä. Minä halusin kokea koko hoidon ja nostin muiden mukana käteni ja sain aimo annoksen pyhää vettä naamalleni. Tapsaa nauratti vieressä, kun pyyhin vaivihkaa enimpiä pyhyyksiä naamaltani.

Äkkiä huomasinkin, että kirkkohan oli aivan täynnä ja kaikille ei riittänyt edes istumapaikkoja.

Suurin osa messusta käytiin läpi vuorolaulaen yleisön ja papin kesken ja jo ovella kaikille oli jaettu ohjelma, josta löytyi myös sanat. Ihanaa oli kuunnella, kun niin monet ottivat osaa lauluihin ja itselläkin alkoi jalka vipattaa tahdin mukaan.

Kun tuli yleisön aika laulaa Aleluia!Aleluia!Aleluia! - ihmiset heiluttivat seisten molempia käsiään sivusuunnassa joko ohjelmalehtisen kanssa tai ilman. Me tulkittiin, että se kuvasti palmunlehvien heiluttelua.

Sitten pappi sanoi jotakin ja ympärillä olevat ihmiset alkoivat pälyillä toisiaan ja puhua toisilleen. Me oltiin Tapsan kanssa, että kääk - mitä nyt? Minun vieressäni oleva nainen sanoi minulle nimensä ja minä hänelle omani sekä sen, että olen Suomesta ja että on mukava tutustua. Eli kyseessä oli vieruskaverin tervehtiminen ja jonkun mukavan asian sanominen.

Juuri kun luulin selvinneeni tästä, alkoi vuorostaan kaikki ympärillä olevat ihmiset työntämään kättään kaikille ja tällä kerralla käteltiin ihan kaikki, joihin yletyttiin ja hymyiltiin päälle. Tuli mukava fiilis ja tunne, että ei ollut  väliä ihonvärillä, kansallisuudella tai edes rahan määrällä - oltiin veljiä ja sisaria kaikki.

Kirkonväki otti herran siunauksen vastaan nostamalla molemmat kädet taivasta kohti kämmenet ylöspäin. Minulle tuli mieleen suppilo, jota pitkin sanoma valui ihmiseen.

Ehtoollinen on katolisen elämän keskeisin tapahtuma ja kaikki muut sakramentit ovat sidottuja siihen. Ehtoollisen voivat vastaanottaa armon tilassa eli ilman kuolemansyntiä olevat katolilaiset. Kirkko käskee uskovia käymään ehtoollisella vähintään kerran vuodessa.

No mehän sitten mentiin ehtoollisellekkin, vaikka ollaankin luterilaisia. Katsoin kuitenkin meidän uskovan samaan Jumalaan vähän eri maustein varustettuna. Eikä salamoita lennellyt päähämme eli ilmeisesti olimme hyväksyttyjä tulemaan mukaan.

Ehtoollisleivän siunauksen aikana ihmiset polvistuivat istuinten edessä olevalle, pehmustetulle korokkeelle ja rukoilivat. Siinä sitten ollessamme puolinukuksissa alkoi karmea pirinä kuulua kirkon etuosasta. Tunsin kun Tapsan hartiat alkoivat hytkymään. Hetken päästä tämä pärinä toistui ja jouduin jo sihahtamaan Tapsalle, ettei tämä olisi räjähtänyt täyteen nauruun. Minä jouduin puremaan hulluna hampaita yhteen, että sain itseni hillittyä. Yhteensä kolme kertaa tämä herätyskellomainen pirinä kuului, jonka jälkeen ehtoollinen alkoi.

Minun ensimmäinen mielikuvani asiasta oli, että seurakuntaa pitää välillä herätellä. Tapsan mielestä taas Jeesus soittaa ja pitää vastata. Kotona sitten asiaa tuumattuani - minulle tulikin mieleen se, kun Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti. Olikohan se sittenkin sitä tarkoittavaa... jos joku osaa valaista - kertokaa ihmeessä.

Ehtoolliselle mentiin kolmesta eri jonosta. Kaksi meni sivummalle ja yksi, mihin me mentiin meni suoraan alttarille. Yritin tiirailla edellä olevia, miten toimivat, sillä en ollut ikinä aikaisemmin ollut katolilaisessa ehtoollisessa mukana. Mahassa muljahti, että entä jos mokaan pahasti. Perillä oli pappi antamassa ehtoollisleivän ja sen sai ottaa joko suuhun tai käteen. Vieressä oli nainen kiiltävän, pienen tarjottimen kanssa ja minun käteni teki vaistomaisesti liikkeen, että nappaan mitä tarjottimella on. Mutta se oli TYHJÄ. Nainen vähän katsahti minua oudosti - heh! Öylätti oli isompi kuin Suomessa ja fiksuna liimasin sen kitalakeen, josta ajattelin huuhdella sen pois viinillä. Mutta mutta - ei ollut viiniä vain leipä. Minä siinä paikalleni palatessa nieleskelin ja nieleskelin, kunnes sain kitalaen tyhjäksi.

Vähän tämän jälkeen messu loppui. Ulos mennessämme pistimme merkille, että ensimmäistä kertaa näimme ristiinnaulitulla Jeesuksella olevan myös veriset polvet. Varmaankin taakan alle maahan romahtaneena menneet polvet rikki.

Täytyy sanoa, että oli mahtava kokemus. Messusta tulee ensimmäiseksi mieleen, että se oli todellinen osallistuva messu. Laulut olivat iloisia ja ylistäviä, joihin yleisö osallistui täysin rinnoin. Pappi myös tuli käytävää pitkin ihmisten tykö.

Eikä mekään sitten loppu pelissä pahasti mokattu <3





Laitan tähän loppuun vielä kuvia pääsiäis/suklaamunista. Täällä on tapana, että pääsiäismunat nostetaan kattoon telineisiin ja niitä on valtavasti. Ne ovat myös huomattavasti suurempia kuin Suomessa. Eivätkä ole mitenkään erityisen halpoja vaan kalliita.