Mistä sai alkunsa Rion maailmankuulut sambakarnevaalit?
Ensimmäiset jonkin näköiset karnevaalit järjestettiin jo vuonna 1723.
Yksi teoria on, että joskus 1900-luvun puolivälin jälkeen kerääntyi pieni joukko ihmisiä kadun kulmaan ja alkoi soittamaan tulitikkuaskeilla. He pystyivät säätelemään ääntä laittamalla tikkuja lisää askiin tai vähentämällä niitä. Paikalle sattui tulemaan paikallislehden reportteri, jolla oli sillä hetkellä uutiset vähissä. Hän päättikin tehdä soittamisesta isohkon jutun lehteen. Siitä seurasi, että seuraavana vuonna ihmismäärä lisääntyi huomattavasti ja tapahtuma alkoi saada pienen katukarnevaalin muotoja.
Tänä päivänä karnevaalit ovat valtava 4-päiväinen koko perheen tapahtuma. Ne järjestetään joka vuosi helmi-maaliskuussa laskiaisen aikaan. Kaduille jalkautuu joka päivä pari miljoonaa juhlijaa. Silloin saa varautua näkevänsä ihan mitä vain. Rantakaduilla ajelee erilaisia paraatilavoja. On mm. koirien paraatia, lasten paraatia jne. Ihmiset ja eläimet on puettu mitä kekseliäimpiin asusteisiin. Joka paikasta kuuluu laulua, naurua ja iloista meininkiä. Kaikille löytyy tilaa ja kukaan ei ole hapannaama.
Myös pikkukadut ovat täynnä juhlivia, värikkäästi pukeutuneita ihmisiä. Joka paikassa myydään karnevaalitarvikkeita, juotavaa ja syötävää. Karnevaalit ovat tärkeä tulonlähde paikallisille ihmisille.
14 sambakoulua kisailee keskenään parhaasta sijoituksesta. Jokainen koulu on valinnut itselleen teeman tai tarinan, jota puvuilla, laululla ja muulla rekvisiitalla pyritään tukemaan ja saamaan toimiva kokonaisuus. Eri koulut valmistautuvat tapahtumaan huolellisesti koko vuoden ajan ja lopullinen esitys on tarkkaan suunniteltu kaikkine yksityiskohtineen.
Kullakin koululla on 1 h 20 min.aikaa kulkea karnevaalikatu läpi ja jos viimeinenkin osallistuja ei ole tuossa ajassa ehtinyt karnevaaliportin läpi - koulu saa miinuspisteitä. Miinuksia tulee myös, jos tanssi ei suju tai laulu menee pieleen.
Karnevaaleja varten sävelletään joka vuosi oma musiikkinsa, jota sambakoulun soittajat soittavat ja jonka tahdissa tanssijat esiintyvät.
Sambakarnevaalit ovat koko kansan juhla Brasiliassa, jolloin maahan tulee valtavasti turisteja ympäri maailmaa. Koska tuloerot ovat täällä valtavat - karnevaalien aikaan köyhyys ja kurjuus unohtuvat hetkeksi ja kaikki ovat pienen hetken tasavertaisia.
Mieheni oli varannut meille liput maanantaille eli karnevaalien kolmannelle päivälle. Sambakoulujen 12 parasta esiintyvät sunnuntaina ja maanantaina, jolloin molempina päivinä tai oikeammin öinä 6 koulua näyttää mahtavan shownsa Sambódromolla. Yleensä voittaja valitaan maanantain kouluista, koska tuomarit eivät uskalla vielä sunnuntaina antaa parhaita pisteitä tietämättä miten hyviä maanantain koulut ovat.
Nousimme klo 18 karnevaalibussiin Ipanemalta ja hidas matka keskellä juhlivia ihmisiä alkoi. Olimme koristautuneet asiaan kuuluvasti ja hiki valui naamarin alta, mutta täällä se on aivan normaalia - heh!
Vanhempani olivat kanssamme juhlimassa karnevaaleja ja mieheni oli halunnut ostaa parhaat mahdolliset istumapaikat. Ne me kyllä sitten saimmekin. Olimme kuuden hengen omassa loosissa aivan eturivin tuntumassa omine istuinpaikkoineen. Vessat ja ruoka- sekä juomatarjoilut olivat aivan nurkan takana vain meitä varten.
Varsinaisen paraatin piti alkaa vasta klo 23, mutta onneksemme alkoikin jo n. klo 21. Olimme varustautuneet valvomaan läpi yön.
Vatsassa kupli mukavasti odotuksen kuplia, kun ilotulitus kertoi ensimmäisen koulun lähestyvän. Jokaisen koulun esitystä ennen oli oma ilotulitus, jossa jo ennakoitiin tulevan koulun värimaailmaa.
Olen sanaton kaikesta värikylläisyydestä, kekseliäisyydestä, rumpujen paukkeesta, iloisista ihmisistä. Vaikkakin oli jo yö käsillä - ilma oli edelleen helteisen kuuma ja vähän väliä joku esiintyjistä "kupsahti" kumoon väsymyksestä, jännityksestä tai helteestä johtuen ja lääkintähenkilökunta kävi kantamassa pyörtyneen paareilla pois kentältä. Draamaa siis riitti. Esiintyjissä oli kaikenikäisiä, joten varsinkin vanhuksilla otti aika lujille tanssia ahtaalla ja kuumalla kadulla.
Koulujen välissä oli lyhyt tauko, jonka aikana supernopeat siivoojat harjasivat kadun puhtaaksi seuraavaa koulua varten. Sitten taas mentiin. Hyvä, että vessaan raaski lähteä, kun toinen toistaan hienommat kulkueet menivät vierestä ohi. Välillä joku koulu sai yleisön tosissaan mukaan laulamaan ja tanssimaan. Se enteili koululle menestystä.
Kävimme ostamassa Tapsan kanssa meille karnevaalipaidat muistoksi. Kyllä minä tulen ilman paitaakin muistamaan nämä juhlat lopun elämääni.
Jaksoimme lopulta katsoa neljä koulua kuudesta ja väsyneinä raahauduimme meitä odottavaan bussiin, joka vei meidät turvallisesti lähelle kotiamme. Nukkumassa oltiin n. viiden aikaan aamulla. Vanhempanikin jaksoivat tosi hienosti <3.
Seuraavat päivät jännitettiin tuloksia. Lopulliset tulokset ovat tässä:
| ORDER | SCHOOL | SCORES |
| 1 | Vila Isabel | 299.7 |
| 2 | Beija-Flor | 299.4 |
| 3 | Unidos da Tijuca | 299.2 |
| 4 | Imperatriz | 298.3 |
| 5 | Salgueiro | 297.9 |
| 6 | Grande Rio | 297.2 |
| 7 | Portela | 296.6 |
| 8 | Mangueira | 296.5 |
| 9 | Uniao da Ilha | 294.9 |
| 10 | Sao Clemente | 293.5 |
| 11 | Mocidade | 293.5 |
| 12 | Inocentes de Belford Roxo | 291.1 |
Minun suosikkini Manqueira (perustettu v.1928) tuli kahdeksanneksi ja Tapsan suosikki Beija-Flor (perustettu v.1948) toiseksi. Piste-erot olivat pikkuruisen pieniä.
Manqueiran teemana oli "Cuiabá, Keski-Amerikan paratiisi". Heidän lippunsa värit olivat vihreä ja pinkki.
Beija-Florin (tarkoittaa Kolibria) teemana oli "Hevonen - uskollinen ystävä". Heidän lippunsa värit olivat sininen ja valkoinen.
Täälläpäin maailmaa on eräs asia kiinnittänyt kovastikkin huomiotani. Paikalliset sotkevat ihan älyttömästi. Kaikki tipahtaa käsistä juuri siihen missä on, vaikka roskakori olisi aivan vieressä. Kuitenkaan täällä ei ole sotkuista, sillä joka ilta siivooja-armeijat siistivät rannan ja kadut taas aamua varten kuntoon. Karnevaalien aikana siivoaminen oli tauotonta eli myös yöllä siivottiin ahkerasti.
Toinen mihin kiinnitin huomiota oli paikallisten katoaminen karnevaalien tieltä. Moni riolainen pakkasi kimpsunsa ja lähti sukulaisiin rauhallisemmille seuduille. Nyt paljosta viisastuneena ymmärrän miksi ;)
Ja vielä kolmas asia, jonka haluan kanssanne jakaa on täkäläisten miesten fetissi pukeutua naiseksi. Tässä muutama mehevä esimerkki:
 |
| Punahilkka |
 |
| Ariel ja Pärsky |
Olen saanutkin tästä pitkän blogin aikaiseksi. Toivottavasti värikkäiden kuvien avulla saatte aavistuksen tunnelmasta ja fiiliksen tulla joskus itse kokemaan karnevaalit. Tässä vielä parhaita paloja..
 |
| Nämä alkuperäiskansaa kuvastavat heput olivat Suomen Kymppiuutisissakin. |
 |
| Rioonhan se Paavikin karkasi. Vai että väsynyt - bailata kyllä jaksoi kaiken yötä. |
Ja koska mieheni oli jostakin kumman syystä kuvannut paljon puolialastomia naisia - laitan nekin nyt sitten tähän loppuun. Onpahan pojilla kuolattavaa - heh!
Beijos Marjut
Seuraavat kuvat ovat K18:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti