Brasilia on yksi maailman parhaista jalkapallomaista ja sitä hallinnoi Brasilian jalkapalloliitto eli Confederacão Brasileira de Futebol (CBF).
Rion ensimmäinen jalkapalloseura oli Fluminense, joka oli kaupungin valkoisen eliitin joukkue.
Bangu Atlético Clube taas oli ensimmäinen joukkue, johon myös mustat orjat pääsivät mukaan.
Läpimurto koko kansan lajiksi tapahtui portugalilaisten ansiosta, jotka perustivat Vasco da Gaman. Joukkueeseen kerättiin parhaimmat kyvyt eri sarjoista riippumatta ihonväristä. Enää ei tarvinnut yrittää valkaista ihoaan riisijauholla, kuten Fluminensen pelaaja Carlos Alberto aikoinaan teki peittääkseen ihonvärinsä. Tästä johtuu, että yksi Fluminensen lempinimistä on riisijauho.
Koska sota oli runnonut Euroopan - päätettiin vuoden 1950 maailmanmestaruuskilpailut järjestää Etelä-Amerikassa. Brasilia sai tehtäväkseen järjestää turnauksen. Rio de Janeiroon rakennettiin maailman suurin stadion Maracanã. Stadionille mahtui huimat 183.000 katsojaa.
Turnauksen voitto ratkesi Brasilian ja Uruguayn välillä, kun Uruguay voitti maailmanmestaruuden 2-1. Ottelua seurasi yli 200.000 katsojaa.
| ” | Jokaisella maalla on oma parantumaton traumaattinen kansallinen katastrofinsa, jotain Hiroshiman kaltaista. Meidän katastrofimme, meidän Hiroshimamme, oli tappio Uruguaylle vuonna 1950. | ” |
Brasiliassa seurasi maansuru.
Brasilialaiselle pelityylille on tyypillistä tekninen taitavuus, rytmikkyys ja luovuus. Siihen kuuluu harhautukset ja näyttävyys. Siitä löytyy samoja elementtejä kuin capoeirasta.
Tänä päivänä kannattajamääriltään suosituimmat seurat ovat Flamengo, Vasco da Gama, Fluminense ja Botafogo. Ja Jimin mieliksi tietenkin myös Atlético Mineiro, jonka tunnetuin pelaaja taitaa olla Ronaldinho - heh!
Jos mahdollista - kannattaa ehdottomasti käydä paikallisessa jalkapallo-ottelussa Brasilian matkallaan. Tapsa järjesti minulle, isälleni ja äidilleni huippupaikat Botafogo-Flamengo matsiin. Tunnelma oli vanhempieni mielestä kuulemma vähän erilainen kuin Kupsin paikallisottelussa. Katsomo oli vain puolillaan ja silti kanssamme jännäsi lähes 27.000 ihmistä.
Tapsahan on siis Botafogo-fani. Ja sen jotenkin saattaa havaita alla olevasta kuvasta ;)
Lähdimme ihanan, paikallisen 70-vuotiaan Chagasin kyydissä kohti huimia seikkailuja. Jo pelkästään matka oli kokemus. Mitä lähemmäksi kenttää pääsimme, sitä keskemmällä favelaa (=slummia) olimme. Oli mukava istua ilmastoidussa autossa ovet lukittuna ja vähän salaa kurkkia ihmisiä tummennettujen lasien takaa.
Fiilis oli korkealla jo kentän ulkopuolella ja Botafogon liput liehuivat.
Tapsa ja Chagas lähtivät selvittämään lippusotkua ja me muut jäimme ihmettelemään paikallisten touhuja. Lämpötila oli kostean helteinen vielä illallakin.
Maracanãn stadion on tällä hetkellä remontissa ja tämä paikallisottelu pelattiin Engenhãon kentällä. Stadion oli kuitenkin vaikuttava niin ulkoa kuin sisältäkin.
Paikalla oli erittäin paljon poliiseja mm. ratsupoliiseja.
Meillä oli erikoisliput, joihin kuului oma sisäänkäynti ja ruuat sekä juomat.
Botafogon ykköspelaaja on Seedorf. Tässä pelissä hän ei kylläkään ollut parhaimmillaan vaan aika löysä.
Tunnelma katsomossa oli mieletön. Korvan juuressa huutavat Botafogon kannattajat soittivat torvea niin, että korvat paukkuivat. Vastapäätä oli Flamengon kannattajat, joita oli tällä kerralla moninkertainen määrä Botan kannattajiin verrattuna. Älytön älämölö ja minua vain nauratti ihan hirveästi.
Meillä oli numeroidut paikat, mutta koska tilaa oli runsaasti - menimme istumaan mihin halusimme tai niin ainakin luulimme. Äitini bongasi pehmustetun penkin ja yritti istua siihen. Hyvä, ettei saatu hepulia, kun samantien alhaalla oleva mies ja nainen alkoivat jotakin kiljumaan äidille. Pehmustetut penkit olivatkin nimettyjä ja koko kauden lunastaneiden vakiopaikat. No, mistäs hemmetistä tuota nyt olisi taas tiennyt...
Kuten jo aikaisemmin kerroinkin vartijoita ja poliiseja oli ulkopuolella valtavasti. Sisäpuolella heitä oli myös runsaasti. Eri kannatusjoukot olivat myös eristettyjä toisistaan, etteivät he päässeet toistensa kimppuun. Erikoista oli, ettei meitä tarkastettu, kun saavuimme matsiin. Olin aivan varma, että paikalla on metallinpaljastimet ja kunnon laukkutarkastus - mutta eipä ollut.
Kun pelaajat saapuivat kentälle putkea pitkin - huutomyrsky senkun kasvoi. Yleisö piti myös koko pelin ajan tuomarin ja pelaajat tietoisena, jos tekivät heidän mielestään vääriä ratkaisuja.
Jos mahdollista - kannattaa ehdottomasti käydä paikallisessa jalkapallo-ottelussa Brasilian matkallaan. Tapsa järjesti minulle, isälleni ja äidilleni huippupaikat Botafogo-Flamengo matsiin. Tunnelma oli vanhempieni mielestä kuulemma vähän erilainen kuin Kupsin paikallisottelussa. Katsomo oli vain puolillaan ja silti kanssamme jännäsi lähes 27.000 ihmistä.
Tapsahan on siis Botafogo-fani. Ja sen jotenkin saattaa havaita alla olevasta kuvasta ;)
Lähdimme ihanan, paikallisen 70-vuotiaan Chagasin kyydissä kohti huimia seikkailuja. Jo pelkästään matka oli kokemus. Mitä lähemmäksi kenttää pääsimme, sitä keskemmällä favelaa (=slummia) olimme. Oli mukava istua ilmastoidussa autossa ovet lukittuna ja vähän salaa kurkkia ihmisiä tummennettujen lasien takaa.
Fiilis oli korkealla jo kentän ulkopuolella ja Botafogon liput liehuivat.
Tapsa ja Chagas lähtivät selvittämään lippusotkua ja me muut jäimme ihmettelemään paikallisten touhuja. Lämpötila oli kostean helteinen vielä illallakin.
Maracanãn stadion on tällä hetkellä remontissa ja tämä paikallisottelu pelattiin Engenhãon kentällä. Stadion oli kuitenkin vaikuttava niin ulkoa kuin sisältäkin.
Paikalla oli erittäin paljon poliiseja mm. ratsupoliiseja.
Meillä oli erikoisliput, joihin kuului oma sisäänkäynti ja ruuat sekä juomat.
Botafogon ykköspelaaja on Seedorf. Tässä pelissä hän ei kylläkään ollut parhaimmillaan vaan aika löysä.
Tunnelma katsomossa oli mieletön. Korvan juuressa huutavat Botafogon kannattajat soittivat torvea niin, että korvat paukkuivat. Vastapäätä oli Flamengon kannattajat, joita oli tällä kerralla moninkertainen määrä Botan kannattajiin verrattuna. Älytön älämölö ja minua vain nauratti ihan hirveästi.
Meillä oli numeroidut paikat, mutta koska tilaa oli runsaasti - menimme istumaan mihin halusimme tai niin ainakin luulimme. Äitini bongasi pehmustetun penkin ja yritti istua siihen. Hyvä, ettei saatu hepulia, kun samantien alhaalla oleva mies ja nainen alkoivat jotakin kiljumaan äidille. Pehmustetut penkit olivatkin nimettyjä ja koko kauden lunastaneiden vakiopaikat. No, mistäs hemmetistä tuota nyt olisi taas tiennyt...
Kuten jo aikaisemmin kerroinkin vartijoita ja poliiseja oli ulkopuolella valtavasti. Sisäpuolella heitä oli myös runsaasti. Eri kannatusjoukot olivat myös eristettyjä toisistaan, etteivät he päässeet toistensa kimppuun. Erikoista oli, ettei meitä tarkastettu, kun saavuimme matsiin. Olin aivan varma, että paikalla on metallinpaljastimet ja kunnon laukkutarkastus - mutta eipä ollut.
Kun pelaajat saapuivat kentälle putkea pitkin - huutomyrsky senkun kasvoi. Yleisö piti myös koko pelin ajan tuomarin ja pelaajat tietoisena, jos tekivät heidän mielestään vääriä ratkaisuja.
Pelihän sitten lopulta päättyi Flamengon voittoon 1-0. Liekö Botan häviö johtunut pienemmästä kannattajajoukosta vai vain löysästä pelistä. Flamengolla oli kaikki mahdollisuudet voittaa useammalla maalilla, mutta tosi moni heidän laukauksistaan päätyi maalitolppiin.
Tyytymättömät Botan kannattajat huusivat kurkku suorina, että valmentajat on vaihdettava ja heti!!!!!!!
Seuraavalla viikolla pelattiin taas Botafogo-Flamengo-peli ja silloin Bota voitti ;)
Tyytymättömät Botan kannattajat huusivat kurkku suorina, että valmentajat on vaihdettava ja heti!!!!!!!
Seuraavalla viikolla pelattiin taas Botafogo-Flamengo-peli ja silloin Bota voitti ;)
