Poissaollessani emäntämme Elizabeth oli tuonut asuntoomme muovikuusia ja muutakin jouluista tavaraa.
Olin päättänyt, että en edes yritä tehdä tästä joulusta samanlaista kuin kotona Suomessa. Vaikeata se olisi ollutkin, sillä emäntämme lupauksista huolimatta - meillä ei edelleenkään ollut toimivaa uunia. Eli se niistä laatikoista ja kinkusta. Joulusinapit meiltä kyllä löytyi, mutta paikallinen, valmiiksi paistettu kinkku maistui oudolta. Yleensä nämä täällä eivät käytä paljoa muita mausteita kuin suolaa. Kinkkuun oli kuitenkin tungettu jotakin outoa maustetta - oi miksi?
Jouluaattomme alkoi perinteikkäästi - jouluriisipuurolla. Puuroriisit olin tuonut mukanani Suomesta ja täytyy sanoa, että oli ihanaa puuroa. Tapsa oli ostanut manteleitakin, jotka tarkemmin katseltuamme osoittautuivatkin suolatuiksi kastanjan lastuiksi. Ne toivat pikantin lisän kotoiseen puuroon.
Koska aaton lämpötila oli saman verran plussaa kuin Kuopiossa yleensä miinusta - päätimme lähteä kävelylle laguunille ja fiilistelemään paikallista joulutunnelmaa. Hiki valui pitkin selkiä ja päivän lauluna soi korvissa "Last Christmas!" tietenkin osaltaan huhutun "maailmanlopun" takia. Nuorten mielestä ei tuntunut yhtään joululta - höh!
Joulupukki eli Papai Noel oli kuitenkin löytänyt myös Rioon ja lahjalaudalla oli siistiä kruisailla pitkin laguunia.
Välillä hurjastelimme tällaisilla polkuhärveleillä ja naurusta ei meinannut tulla loppua. Ensin oli tyttöjen ja poikien polkukisa. Lopulta siirryttiin äiti/poika ja isä/tytär vaunuihin. Olihan kokemus kaahata alamäkeä huonostiohjattavalla tandemilla surkeiden jarrujen kera. Pysyttiin kuitenkin pystyssä.
Koska aaton ruoka oli tarkoitus syödä vasta illalla - kävimme laguunilla haukkaamassa vähän suolaista. Ranskalaiset olivat telineessä hauskassa tötterössä Cheddar-juuston peitossa ja eri makuisista palleroista löytyi pari oikein maukasta. Riossa ei voi myös välttyä välillä nauttimasta "CaipiVodkaa" limellä.
Takaisin tullessa kävin poikani kanssa viemässä "sillanalus"-kavereilleni joulurahaa. Ihana hampaaton, rastatukkainen mies tunnisti minut viime kerrasta ja olisi kovasti halunnut pussata poskiani. Päädyin kuitenkin silittämään hänen poskiaan ja hän pussasi käsiäni. Jeeee - minulla on jo kavereita täällä. Nämä kaverit eivät kerjää eivätkä pidä meteliä itsestään. Asustavat vain porukalla sillan alla, kun ei ole muuta paikkaa. Paikalliset vievät myös heille ruokaa ja osallistuvat omalla tavallaan kodittomien elättämiseen.
Joulupöytä oli katettu kauniisti ja koska alkoi olla pimeää - pystyi joulun hengen vaivoin saavuttamaan hetkeksi. Pääruokana meillä oli sisäfilettä, riisin ja kermakastikkeen kera. Valitan kun yritin hukuttaa ruokani kastikkeeseen eli se ei ole ihan niin edustavan näköinen kuin miltä maistui. Lisänä herkullinen salaatti, punaviiniä ja mieheni "must"-jouluherneitä from Finland. Jälkiruokana mielettömän ihana tryffelisuklaa/jäätelösmooth by minä ja Tinja - nam!!! Hitsit kun ei ehditty ottamaan niistä kuvia.
Ruuan jälkeen olikin lahjojen jako. Nuoret saivat mieleisensä lahjat kirjekuorten merkeissä. Niitä rahoja sitten törsättiin seuraavat päivät. Mumman villasukatkin olivat lentäneet pitkän matkan ja kaikki vetivät sukat samantien jalkoihin vaikka lämpötila oli sisällä lähes 30 astetta - heh!
Ilmeisen tyytyväisenä jouluaattoon perheemme keskittyi lepäämään loppu illan. Kunnes lähempänä klo 21 soi ovikello ja emäntämme Elizabeth ilmestyi toivottamaan meille hyvää joulua ja tuomaan joulupakettinsa. Siis klo 21 jouluaattona - huoh! Siinä sitten vaihdeltiin paketit ja poskipusut. Emäntämme oli kuulemma yrittänyt leipoa meille joulukakkua, mutta kuuden pilalle menneen kakun jälkeen oli luovuttanut ja tehnytkin keksejä.
Että sellainen joulu vuonna 2012. Parasta oli yhdessäolo ja hyvät antimet sekä Suomesta että Riosta. Loput rakkaat ihmiset tavoitimme Skypen kautta ja saatoimme heillekkin toivottaa hyvät joulut. Laitan loppuun jouluisia kuvia - Feliz Natal!
Hyvää tämän vuoden alkua koko teidän perheelle!
VastaaPoista