Kaikenkarvaisia ja varsinkin kirjavia karhuja

Tapsalla on tapana viikonloppuisin herätä aamuvarhain rullaluistelemaan. Yleensä hän lähtee sunnuntaisin, sillä silloin on osa rantakadun autokaistoista suljettu autoilta. Kun lähtee aikaisin aamulla, ei ole paljoa jalankulkijoita tai pyöräilijöitä vielä liikkeellä. Minä ja Rio nautitaan nukkumisesta n. puoli yhdeksään saakka. Yleensä ollaankin vasta aamupalalla, kun Tapsa jo palailee lenkiltään.

Pari viikkoa sitten Lemellä hän kohtasi omituisia otuksia maailmalta. Hän näytti ottamiaan valokuvia ja yritti kertoa näkemistään karhuista. Mutta vasta kun itse menin katsomaan ja näin nämä nallet - tajusin miten mahtavia ne ovat.. 

Kyseessä ovat United Buddy Bears:n 150 karhupatsasta, joista jokainen on erilainen ja eri YK-maan taiteilijan maalaama sekä ideoima.

Karhut seisovat käsi kädessä, minkä tarkoitus on kuvata ja lisätä yhteisymmärrystä kansojen ja eri kulttuurien välillä. Jokainen taiteilija on tuonut omaan karhuunsa vaikutteita omasta maastaan.

Tämä hieno idea on lähtöisin Berliinistä. Nallet ovat nähneet paljon maailmaa. Muistan nähneeni heidät joskus vuosia sitten myös Helsingissä (v. 2010). Rion jälkeen heidän matkansa jatkuu Roomaan, Lontooseen ja Singaporeen.

Useat tunnetut Unicefin hyväntahdonlähettiläät ovat mukana tukemassa näyttelyä (mm. Sir Peter Ustinov, Jackie Chan, Mia Farrow..)

Tähän mennessä hankkeeseen on osallistunut yli 300 taiteilijaa kaikkialta maailmasta. Joka kerta kun maa päättää luovuttaa uuden karhun, vanha karhu huutokaupataan lasten avustusjärjestöjen hyväksi.

Suomen nallen on koristellut Mirka Raito. Itse asiassa karhu on hänen toinen maalaamansa ja ensimmäinen on jo huutokaupattu v. 2002.

Puhtaasti vain oma mielipiteeni nallesta on, että paremmankin olisi Suomesta saanut. Ideoita maalauksissa on kyllä, mutta niiden toteutus on mielestäni sekavaa ja tuhruista. Brasilialaiset olivat ilmeisesti samaa mieltä, sillä Suomen karhun kohdalla ei ollut ruuhkaa. Muita karhuja kuvattiin kyllä paljon.

Eipä tuo Ruotsinkaan tekele kyllä mikään kummoinen ole vai mitä olette mieltä?

RUOTSI

Mutta sitten tykitetään täysillä ja upeilla nallukoilla:

ETELÄ-AFRIKKA

SAUDI ARABIA

ITÄVALTA

Seuraava nallen kuva on omistettu Jasminille Cap Verdelle :)

KUUBA

TAPSA JA RIO CAP VERDEN JA BHUTANIN VÄLISSÄ

MINÄ JA RIO EGYPTIN NALLEN KANSSA

AMERIKKA

EINSTEINILLE OLI IHAN OMA KARVATURRI

MOLDOVA OLI HAUSKA

Buddy Bear-karhujen tuotolla tuetaan paikallisia lastensuojelujärjestöjä ympäri maailmaa. Unicef ja muut järjestöt ovat tähän mennessä saaneet lahjoituksina ja huutokauppatuottoina yli 1,9 miljoonaa euroa.

NIGARAGUA

SIERRA LEONE

Postimerkkinallukka-kuva on omistettu tyttärelleni Tantskulle, joka oli oppaana Krabilla puoli vuotta ja kovasti tykästyi Thaimaaseen:

THAIMAA

TRINIDAD & TOBAGO

 UKRAINALLE TSEMPPIÄ!

 TÄMÄ ON TIETENKIN BRASILIA <3

 

BARBADOS

Olisin viihtynyt paikalla pidempäänkin, mutta päivä oli helteinen ja Riolle olisi kohta saanut antaa tekohengitystä. Päätimme kävellä takaisin varjopuolella katua. Kävelymatkaa edestakaisin kertyi lähes 14 kilometriä. Hienosti Riippakin sitten lopulta sen jaksoi. Välillä tosin kävimme kastelemassa tassuja vedessä, kun meinasi alkaa anturoista nousemaan savua.

Kunpa sitä osaisikin enemmän kiittää ja kehua ja tehdä hyvää. Monesti ihmiset väsyneenä tai tuskaisina ennemminkin haluavat satuttaa muita ja saada heillekkin pahan mielen. Samaan sorrun valitettavasti minäkin toisinaan.
Toisia jo ärsyttää pelkästi se, että haluaa olla hyvä muille ihmisille vilpittömästi ja pyyteettä. Ja että vieläs kehtaakin sanoa sen ääneen.

En pidä kauhuleffoista ja katson harvoin väkivaltaelokuvia. Sanon aina, että mielestäni maailmassa on jo ihan tarpeeksi pahaa ilman keinotekoistakin tarinaa.

Toivottavasti nallekarhujen myötä suhtaudumme hieman suopeammin erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Kenelläkään ei taatusti ole homma täysin hallussa, mutta jos jokaiselta kansalta ottaa jotain hyvää - saa kasaan melkoisen pallon. Sitä palloa lähden ensimmäisenä ja iloisena pyörittämään!

Haleja ja hyvää mieltä ihan kaikille!

Rion Kansallismuseo ja outoja karhuja

Viime viikolla minuun iski kulttuurinälkä. Ollaan kierrelty Rion museot - todella kaukaa siis tähän asti. Täällähän on montakin katsomisen arvoista museota. Keskusteltuani ystäväni Veran kanssa, päädyimme ehkä tärkeimpään museoon eli Kansallismuseoon, joka on erikoistunut taiteisiin ja kasvatukseen. Pienen marmatuksen jälkeen myös armas mieheni lähti mukaan sivistymään. Marmatuksen syynä oli ulkona oleva upean aurinkoinen ilma. Hän ei olisi halunnut lähteä sisätiloihin ollenkaan. Arkisin hän istuu kädet kohmeessa liian tehokkaasti ilmastoidussa toimistossa ja aina kun mahdollista, hän haluaa lämmittelemään aurinkoon.

Matka museoon meni rivakasti metrolla ja perillä meitä jo odottikin kulttuuria opiskellut, älykäs ystävämme. Eipä tarvittu mitään korvakuulokkeita, kun meillä oli elävä opas vieressä. Vera kertoi paljon sellaistakin, mitä ei muuten olisi ikinä tiedetty.

Kansallismuseo on avattu v. 1938 elokuussa, mutta sen historia juontaa paljon kauemmaksi aina Portugalin kuninkaalliseen perheeseen asti. Perheen saapuessa Rioon v. 1808, heillä oli mukanaan paljon taideteoksia, joista osa jäi maahan kuninkaallisen perheen palattua Eurooppaan. Siinä "siemenperunat" tuleville kokoelmille.

Minä aluksi vähän arastelin kameran kanssa. Mutta saatuamme luvan sen käyttämiseen (toki ilman salamavaloja) aloin ikuistamaan historiaa. Maalauksista löytyi ihastuttavia yksityiskohtia ja jokaisen esineen vieressä oli laatta, jossa kerrottiin tekijä sekä taustaa. Huoneet olivat korkeita ja yllätys kyllä, ihmisiä oli erittäin vähän. Saimme katsella aivan rauhassa oman tahdin mukaan ilman että joku huohotti niskaan koko ajan.

Tapsakin löysi välillä mieleisiään tauluja. Kummasti niiden malleilla oli aina rinnat paljaana.

Avai-taistelua kuvasi valtavan kokoinen taulu, joka peitti seinän lattiasta kattoon. Taulun on maalannut Pedro Américo. Hän aloitti taulun v. 1872 ja lopetti sen teon v. 1877.

Kolmoisliiton sota käytiin v. 1864-1870 Brasilian, Argentiinan ja Uruguayn muodostaman Kolmoisliiton sekä Paraguayn välillä. Paraguay koki sodassa murskatappion ja menetti yli puolet väestöstään ja noin kolmasosan alueistaan.

Taulusta löytyy mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä taiteilija ikuisti itsensä maalaukseen. Hänen hatussaan on numero 33 eli hän on miekkakaverin oikealla puolella, hevosen hännän yläpuolella.

"Ensimmäinen Messu Brasiliassa"- taideteoksen maalasi Victor Meirelles v. 1861. Kristinuskoahan tuotiin Brasiliaan intiaaniväestön uskonnoksi pitkälti miekan avulla. Sivistyksen myötä levisivät myös uudet taudit ja tavat.

Vähän huonommat patsaat oli sijoitettu käytävien nurkkauksiin. Ei kai niissä mitään vikaa ollut, mutta ne olivat aivan liian nuoria ollakseen museokamaa. Vain jotain 50-vuotiaita - pöh!

Tässä taulussa kuvataan museon vieressä olevan kadun v. 1907 näkymää. Hieman on maisema muuttunut.

Minulla oli kaksi ehdotonta suosikkiteosta. Toinen oli alla oleva taulu. En tiedä miten minä siihen sain Criston eli Jeesus-patsaan näkymään. Yleensä en edes pidä tällaisista, modernin taiteen tauluista. Nyt me jotenkin vain puhuttiin samaa kieltä. Tämän huoneen vartija muuten oikein kätteli meidät, kun astuimme sisään. Vera epäili, että vartija kuuli meidän olevan "oikeita" turisteja ja halusi siksi toivottaa meidät tervetulleeksi. Herttainen setä!

Toinen aivan ihastuttava taidepläjäys oli keraaminen "maljakko". Siinä oli Beethovenin kuva, nuotteja, harmoniaa ja muitakin kivoja yksityiskohtia. Pöytä oli hieman kallellaan ja pelkäsin koko ajan, että Tapsa kaataa taideteoksen ja jää vankilaan loppu elämäkseen. Hän nimittäin oli juuri muutamaa minuuttia aikaisemmin tipauttanut neljä kuukautta vanhan puhelimensa kivilattialle ja sekin oli sitten historiaa sen jälkeen.

Alkoi tulla jano kaikesta kävelemisestä ja puhumisesta. Yllätyksenä kuulimme, että museossa ei ollutkaan minkäänlaista kahvilaa. Joten kierros jatkukoon..

Alla oleva pyhimys on yksi tärkeimmistä eli Pyhä Sebastianus. Hän eli legendan mukaan 200-300 luvun Roomassa. Hän oli kristitty keisarillisen henkivartioston upseeri, jonka Diocletianus määräsi surmattavaksi nuolilla. Hän selvisi teloituksesta hengissä ja hänen lähes leskensä Irene hoiti hänet taas terveeksi. Myöhemmin Sebastian kuitenkin nuijittiin hengiltä. Kaverilla oli kyllä tosi huono tuuri.

Kuvassa hänet on sidottu puuhun ja nuolia törröttää siellä täällä.

Opinpa taas itsekkin paljon uutta. Aikansa kun kiertelee ja katselee - tulee taideähky. Ja se janokin vain paheni. Aloimme tehdä lähtöä museosta ja suunnistimme kadun toisella puolella olevaan katuravintolaan. Loppuun vielä muutamia hyviä otoksia.

Minusta tuntuu, että lukijatkin haluavat pitää pienen taidepaussin ja vähän mutustella lukemaansa. Oudot karhut ilmestykööt seuraavaan blogiini.

Boa noite!
Marjut