It is the carnival time - Rion karnevaalit 2014.

Tämän vuoden karnevaalit alkoivat virallisesti perjantaina 28.2. klo 12 ja päättyivät keskiviikkona 5.3. klo 12. Täytyy todeta, että kahdet karnevaalit nähneenä olen ihmeissäni nuorten bailauskestävyydestä. Juhlijat jaksavat illasta ja yöstä toiseen ryypätä Smirnoff-vodkaa ja Antarctica-olutta.

Viime vuonnahan olimme äitini, isäni ja Tapsan kanssa katsomassa karnevaalikulkueita Sambodromolla. Kirjoitin silloin vuosi sitten aika paljon itse karnevaaleista ja laittelin paljon kuvia. Kouluthan kilpailevat paremmuudesta toisiaan vastaan usean yön ajan. Ja koska viimeinen koulu esiintyjineen saapuu yleensä maaliviivan yli vasta aamuyöstä - päätin tänä vuonna keskittyä katsomaan enemmän katukarnevaaleja ja mitä siellä oikeasti tapahtuu. Eli jätin menemättä koulujen kisailuihin ja nukuin yöni niin hyvin kuin bailausmetelissä pystyi.

Tapsa kylläkin käväisi tänäkin vuonna ottotyttäremme Jasminin kanssa Sambodromolla, joten kuvia ja tuloksia on tulossa sieltäkin.

Mutta kyllä tällainen 'keskihkö?ikäinen' naisihminen sai jo pelkästään olemalla parina yönä kaduilla raakkumassa muiden kanssa niin tarpeekseen tungoksesta ja metelistä.

Päivisin oli jälleen järjestetty erilaisia 'blocoja' eli kulkueita. Lehdissä oli ilmoitettu mihin aikaan missäkin paikassa alkaa bloco ja ihmiset valuivat sinne sitten tasaisena virtana. Oli esiintymislavaa, josta käsin joku paikallinen kuuluisuus lauloi niin että ranta kaikui. Ihmiset kuljeksivat rytmin mukaan kuka miksikin pukeutuneena ja lauloivat, tanssivat sekä JOIVAT.

Tapsa onkin sanonut, että Rion karnevaalit ovat kuin Suomen vappu, mutta kestävät vain pidempään. Karnevaalien aikana ihmiset eivät kykene ajattelemaan tai tekemään mitään muuta kuin juhlimaan. Kaikki tärkeät työpäätökset yms. tehdään vasta niiden jälkeen. Suomalaisesta tuo asenne tuntuu aivan käsittämättömältä.

------

Ja mikä tuli jälleen todetuksi tänäkin vuonna. Paikalliset miehet niin haluavat pukeutua naisiksi. Vastaan keinahteli mies, jolla oli kertakaikkisen upeat, pitkät sääret ja minimalistisen lyhyt hame. Enemmän valitettavasti kuitenkin näkyi karsean karvaisia, lihavia brassiuroksia huikeat korkkarit jalassa ja muheva vatsa hameen kauluksesta pursuen.

Tässa suloisia keijuja - joukossa Tapsa ja Jasmin. He ovat ne, joilta puuttuvat hameet - heh!

Paikallisbussit olivat tupaten täyteen ahdettuja ja välillä joku roikkui jo ovesta ulkonakin. Ja mikä mieletön fiilis busseissa oli. Istuimme pikkukuppilassa syömässä suolapalaa ja kuuntelimme, kun ohi ajoi busseja. Voi sitä laulun ja huudon määrää. Oikeastaan itsekkin tuli hyvälle mielelle, sillä onhan karnevaalit ainoa juhla Riossa, jossa niin köyhät kuin rikkaatkin juhlivat rinta rinnan ja arjen murheet ovat unholassa hetken ajan. Toki moni köyhä on liikkeellä työaikeissa, mutta siitä vähän myöhemmin.

Olimme sopineet treffit paikallisten ystäviemme kanssa Rota66:een. Sieltä on löytynyt Rion parhaat hampurilaiset - Texas burgerit. Kotikatumme viereinen katu on Rua Farme de Amoedo ja sehän on Ipaneman kuuluisa homokatu. Jasmin ei yhtään tykännyt, kun upeimman näköiset kundit kävelivät käsikkäin ja suutelivat intohimoisesti toisiaan. Itse asiassa tuota oli mielenkiintoista katsella. Koska en ole perehtynyt homokäyttäytymiseen muissa maissa - jäi arveluttamaan johtuiko ujostelematon sekstailu karnevaaleista vai onko se muuallakin yhtä estotonta?

Muutama lihaksikas ja komea mies seisoskeli rivissä ja ohi kulkevat miehet suutelivat heitä oikein kunnolla. Itse olin, että mitä ihmettä? Siis olivatko he ennestään toisilleen täysin tuntemattomia?

Onko karnevaalien aikana omat säännöt? Eikö silloin tarvitse olla uskollinen puolisolleen?
Päteekö sama heteropareihin?

Pääasia oli, että kaikilla tuntui olevan hauskaa ja jokainen sai olla sellainen kun halusi olla ilman rajoituksia.

Liikkuminen oli lähes mahdotonta ihmismassan takia. Ja tästä pääsemmekin asiasta kolmanteen. Kaikki ihmiset eivät ole blocoissa juhlimassa ja kännipäissään. Valitettavasti joukossa on niitä ammattivarkaita, joiden on luvattoman helppo napata puhelin tai lompakko taskusta. Ja mitä pystyt tekemään? Olet puristuksissa etkä pysty edes liikauttamaan käsiäsi. Anastettu tavara siirretään nopeasti usean kaverin toimesta pois ruuhkasta eikä sinulla ole hajuakaan kuka sen otti tai mihin se jo matkasi. Valitettavasti ystävämme Helcio pääsi tämän henkilökohtaisesti kokemaan :(

Yleensä karnevaalien aikana kuulemma sataa. Meillä on ollut onnea, sillä kumpanakaan vuonna ei ole tullut vettä Sambodromolla. Tänäkin vuonna nähtiin mitä upeimpia pukuja ja rakennelmia. Ihmiset panostavat niihin aivan valtavasti.

Alapuolella on 12 koulua paremmuusjärjestyksessä. Yleensä käy niin, että sen koulun esitys, mistä itse tykkää eniten - ei olekkaan kolmen parhaan joukossa. Kuulin protestiääniä Jasminin suusta tulosten julkistamisen jälkeen. Ehkä sitten ensi vuonna!

Tässä vuoden 2014 upeita karnevaalikuvia katsottavaksenne:

Karnevaalihumun jälkeen on hyvä tipahtaa taas kadulle - tässä tapauksessa Ipaneman kadulle. Alla katutaiteilijan näkemys maailman ehkä kuuluisammasta naisesta - Marilynistä. En jaksa kuin ihmetellä, miten joku voi osata piirtää näin upeasti. Kuva oli oikeasti kuin kolmiulotteinen. Ei vain pystynyt astumaan toisen naaman päälle ;)

Tämä alla oleva kuva on vieläkin upeampi. Katsoppas sitä tarkkaan ja löydä sisäinen uskosi.

Lähes viikon tauottoman ja tolkuttoman juhlimisen jälkeen - arki palautui pikku hiljalleen Rioon. Samoin palautuivat ne lukemattomat ihmiset, jotka karnevaalien ajaksi matkustavat muualle Brasiliaan sukulaisten luokse. 

Innokkaammat ovat jo aloittaneet ensi vuoden karnevaalien työstämisen. Me toivumme ensin näistä entisistä.

Beijos 

Marjut

Tyttö Ipanemalta

Olipa kerran brasilialainen säveltäjä nimeltään Antônio Carlos Jobim tuttavallisemmin Tom Jobim. Hänellä oli tapana istuskella Ipaneman rannan tuntumassa sijaitsevassa Veloso-baarissa etsimässä inspiraatiota.
Luomisen tuskassaan hän jälleen kerran istui baarissa ties monenko kahvin juoneena ja tuijotti pöytäliinaa kyllästyneenä. Ei kuulunut säveliä päässä - ei vaikka kuinka yritti.

Korkojen kopina havahdutti hänet ja nostaessaan katseensa hän kohtasi nuoren, kauniin naisen ruskeat silmät. Jobim jähmettyi paikoilleen ja ennenkuin hän ehti sanoa sanaakaan, nainen oli kadonnut.

Heloisa Pinheiro kiiruhti kohti feiraa. Hän oli saanut äidiltään muutaman ryppyisen setelin ja niitä tiukasti kädessään puristaen hän jatkoi matkaansa kohti toria. Katukiveys oli hakattu auki ja Heloisan toisen kengän korko kolahti irtonaiseen kiveen saaden hänet melkein kaatumaan. Nostaessaan katseensa hän kohtasi miehen tuijottavat silmät. Suoristaessaan 173 cm:iä pitkän vartalonsa hän hymyili vienosti ja jatkoi matkaansa ostaakseen äidin Feijoadaan mustia papuja.

Siitä päivästä lähtien Tom istuskeli joka viikko baarissa ikkunapöydässä ja tuijotteli vähän väliä kadulle. Hän halusi hartaasti nähdä taas tuon nuoren naisen. Tytössä oli ollut jotakin niin kiehtovaa, ettei hän saanut toista mielestään. Uniinkin mokoma tunki tummine silmineen ja pitkine tukkineen. Turhaanpa istui, sillä naista ei näkynyt.

Heloisa oli luvannut äidille hakea pikku siskonsa päiväkodista. Päivä oli kuuma ja kostea. Heloisan otsalla juoksi hikinoro ja hän huokaisi siinä kävellessään. Reitti rannan kautta olisi hieman pidempi, mutta hän päätti valita sen kuitenkin. Rannalla tuuli yleensä aina ja vilvoitusta hän todellakin nyt tarvitsi. Päästyään Veloso-baarin kohdalle hän kuuli jonkun nousevan ylös niin nopeasti, että tuoli kolahti nurin lattialla. Vilkaistessaan olkansa yli hän näki tumman keski-ikäisen miehen huutavan hänelle jotakin. Mutta koska sisko piti hakea nyt heti eikä miehellä näyttänyt olevan kummempaa hätää - Heloisa heilautti tummaa tukkaansa ja kiihdytti vauhtiaan kohti Ipaneman kaunista rantaa.

Niin jäi Tom Jobim turhaan huutelemaan tyttösen perään. Äkkiä hän alkoi kuulla säveliä päässään ja näki satojen nuottien pyörivän ympyrää pöytäliinalla. Hän otti taskustaan kynän ja alkoi kirjoittamaan paperiseen pöytäliinaan. Laulu syntyi kuin itsestään.

Laulun nimeksi tuli "Garota de Ipanema" eli Ipaneman tyttö ja sen syntyvuosi oli 1962. Sanat kappaleeseen teki Vinicius de Moraes. Heloisa oli laulun teon aikaan 19-vuotias ja hän käväisi toisinaan myös Veloso-baarissa ostamassa tupakkaa äidilleen. Hän asui lähellä baaria Montenegro-kadulla ja hänen reittinsä kulki usein baarin vierestä.

Alla olevissa kuvissa on Heloisa laulun teon aikaan.