WOW mikä ilotulitus ja vuoden aloitus!

Vuoden viimeisenä päivänä alkoi jo hyvissä ajoin kutkuttamaan rannallelähtö. Tiesimme etukäteen, että Copacapanan ranta tulee olemaan ykkösjuhlimispaikka ja että emme tulisi olemaan siellä todellakaan yksin. Täkäläisten Uuden Vuoden ykkösväri on muuten valkoinen, joka tarkoittaa rauhaa - peace!

Olimme saaneet perheenlisäystä eli vielä yhden nuoren vieraaksemme - Saran. Iltapäivällä söimme hyvällä ruokahalulla tacoja ja tortilloja. Vaikkakin tortillat olivat juuttuneet toisiinsa niin kiinni, että repeytyivät lähes käyttökelvottomiksi ja vaikka chili osoittautuikin paprikaksi. No, pikku työtapaturmia..

Kun kaikki olivat vaihtaneet päällensä valkoista tai vaaleaa - kilistimme kuohuviinilaseja ja maistoimme vuoden viimeistä poreilevaa. Vatsassa kutkutti muukin kuin kuohuviini, kun lopulta pääsimme ulos.

Kävelimme Ipaneman kautta Copalle ja rantauduimme aivan meren tuntumaan - kuten 2,3 miljoonaa muuta ihmistä ;)

Toki löytyi tilaakin, jos osasi paikkansa valita oikein. Kuten tämä "Jesse".

Ihmisiä oli ihan hirveästi ja kaikilla tuntui olevan mielettömän hauskaa. Kokonaisia perheitä pienine lapsineen oli tullut juhlimaan kanssamme. Ei ollut yhtään vaarallinen tai turvaton olo. Ennemminkin tuntui, että kaikki oltiin "yhtä suurta iloista perhettä" - heh!

Olin jo päivällä kovasti ihmetellyt kun ihmiset ostivat valkoisia, pitkiä kukkia ja niitä kukkia myytiin yhtä äkkiä joka kadun kulmassa. Tunnistin kukat ehkä gladioluksiksi? Illalla rannalla meille selvisi kukkien tarina. Ihmiset kahlasivat rantaveteen ja heittivät mereen kukan kerrallaan. Samalla he toivoivat onnea ja onnellisia asioita uudelle vuodelle. Meri kuljetti tuhansia kukkia takaisin rannalle ja siellä me sitten kahlattiin kukissa.

Koska lämpötila oli kuuma vielä lähes keskiyöllä - alueella kiersi valtavasti yksityisiä juomanmyyjiä ja vaikka minkälaisten vilkkuvalojen kaupustelijoita. Kun tölkki oli tyhjentynyt, ei mennyt kauaakaan, kun kerääjä ilmestyi ison jätesäkin kanssa ja kysyi kohteliaasti "Saako viedä tyhjät tölkit?" - ööö siis portugaliksi. Yksi kerääjä oli tainnut juoda tölkkien loput, sillä hän näki vain joka viidennen tölkin. Ylipäätään juhlinta rannalla ei perustunut alkoholiin lainkaan siinä määrin kuin Suomessa. Todella humaltuneita tuskin näkyikään. Toki toiset polttelivat hajun perusteella muuta kuin normitupakkaa. Riohan on julistettu"tupakkavapaaksi" eli et voi edes ulkoilmaravintolassa polttaa katoksen alla vaan sinun on mentävä alueen ulkopuolelle. Hyvä, sillä en yhtään kaipaa tupakansavua - Yök!

Lähempänä puolta yötä - ihmiset alkoivat selvästi odottaa jotakin. Copan rannan tuntumaan oli ilmestynyt  proomuja, joilta tiesimme rakettien lähtevän. Proomujen takaa näkyi useita loistoristeilijöitä ja pienempiä huviveneitä, jotka olivat tulleet varta vasten katsomaan ilotulitusta.

Lähtölaskenta alkoi: 10..9..8..7..6..5..4..3..2..1 - Feliz Ano Novo!  Ja siitä se räiskintä lähti.

En ole ikinä koskaan milloinkaan nähnyt yhtä hienoa ilotulitusta. Ja se kesti ja kesti. Ilmeisesti reilut 20 minuuttia. Ajantaju hävisi ihan täysin ja spontaanit kiljahdukset tupsahtivat ihmisten suista.

Vuosi 2013 vaihtui ja vielä oli yksi tärkeä tehtävä ennen kakkoskotiin palaamista. Ihmiset tungeksivat rantaviivalle veden ääreen ja niin me aloimme laskea ja hyppiä. Saat uudelle vuodelle paljon onnea, kun hyppäät seitsemän aallon yli. Ja mehän hypittiin..

Lopulta merestä märkinä ja naurusta tärisevinä aloimme vaeltaa muun lauman kanssa kohti Ipanemaa. Erilainen ja erikoinen uusi vuosi. Ihanaa saada uusia kokemuksia ja kertomuksia kerrottavaksi. Näiden väsyneiden juhlijoiden kera toivottelen kaikille vielä kerran onnekasta tätä vuotta!

Karnevaalit lähestyvät ja meillä on varattuna huippupaikat katsomosta. Pelkäänpä pahoin, että kyllästän teidät pian karnevaalikuvilla ja kertomuksilla.

Beijos Marjut

Jouluaatto Hiiussa - tipetipe tip tap

Olin saapunut neljä päivää ennen joulua takaisin Suomesta Rioon ja napannut 2/3 lapsistamme mukanani. Parempi se kuin ei ketään - snif! Vaikkakin olisin halunnut koko katraan kokoon - myös esikoisen.

Poissaollessani emäntämme Elizabeth oli tuonut asuntoomme muovikuusia ja muutakin jouluista tavaraa.
Olin päättänyt, että en edes yritä tehdä tästä joulusta samanlaista kuin kotona Suomessa. Vaikeata se olisi ollutkin, sillä emäntämme lupauksista huolimatta - meillä ei edelleenkään ollut toimivaa uunia. Eli se niistä laatikoista ja kinkusta. Joulusinapit meiltä kyllä löytyi, mutta paikallinen, valmiiksi paistettu kinkku maistui oudolta. Yleensä nämä täällä eivät käytä paljoa muita mausteita kuin suolaa. Kinkkuun oli kuitenkin tungettu jotakin outoa maustetta - oi miksi?

Jouluaattomme alkoi perinteikkäästi - jouluriisipuurolla. Puuroriisit olin tuonut mukanani Suomesta ja täytyy sanoa, että oli ihanaa puuroa. Tapsa oli ostanut manteleitakin, jotka tarkemmin katseltuamme osoittautuivatkin suolatuiksi kastanjan lastuiksi. Ne toivat pikantin lisän kotoiseen puuroon.

Koska aaton lämpötila oli saman verran plussaa kuin Kuopiossa yleensä miinusta - päätimme lähteä kävelylle laguunille ja fiilistelemään paikallista joulutunnelmaa. Hiki valui pitkin selkiä ja päivän lauluna soi korvissa "Last Christmas!" tietenkin osaltaan huhutun "maailmanlopun" takia. Nuorten mielestä ei tuntunut yhtään joululta - höh!

Joulupukki eli Papai Noel oli kuitenkin löytänyt myös Rioon ja lahjalaudalla oli siistiä kruisailla pitkin laguunia.

Välillä hurjastelimme tällaisilla polkuhärveleillä ja naurusta ei meinannut tulla loppua. Ensin oli tyttöjen ja poikien polkukisa. Lopulta siirryttiin äiti/poika ja isä/tytär vaunuihin. Olihan kokemus kaahata alamäkeä huonostiohjattavalla tandemilla surkeiden jarrujen kera. Pysyttiin kuitenkin pystyssä.

Koska aaton ruoka oli tarkoitus syödä vasta illalla - kävimme laguunilla haukkaamassa vähän suolaista. Ranskalaiset olivat telineessä hauskassa tötterössä Cheddar-juuston peitossa ja eri makuisista palleroista löytyi pari oikein maukasta. Riossa ei voi myös välttyä välillä nauttimasta "CaipiVodkaa" limellä.

Takaisin tullessa kävin poikani kanssa viemässä "sillanalus"-kavereilleni joulurahaa. Ihana hampaaton, rastatukkainen mies tunnisti minut viime kerrasta ja olisi kovasti halunnut pussata poskiani. Päädyin kuitenkin silittämään hänen poskiaan ja hän pussasi käsiäni. Jeeee - minulla on jo kavereita täällä. Nämä kaverit eivät kerjää eivätkä pidä meteliä itsestään. Asustavat vain porukalla sillan alla, kun ei ole muuta paikkaa. Paikalliset vievät myös heille ruokaa ja osallistuvat omalla tavallaan kodittomien elättämiseen.

Joulupöytä oli katettu kauniisti ja koska alkoi olla pimeää - pystyi joulun hengen vaivoin saavuttamaan hetkeksi. Pääruokana meillä oli sisäfilettä, riisin ja kermakastikkeen kera. Valitan kun yritin hukuttaa ruokani kastikkeeseen eli se ei ole ihan niin edustavan näköinen kuin miltä maistui. Lisänä herkullinen salaatti, punaviiniä ja mieheni "must"-jouluherneitä from Finland. Jälkiruokana mielettömän ihana tryffelisuklaa/jäätelösmooth by minä ja Tinja - nam!!! Hitsit kun ei ehditty ottamaan niistä kuvia.

Ruuan jälkeen olikin lahjojen jako. Nuoret saivat mieleisensä lahjat kirjekuorten merkeissä. Niitä rahoja sitten törsättiin seuraavat päivät. Mumman villasukatkin olivat lentäneet pitkän matkan ja kaikki vetivät sukat samantien jalkoihin vaikka lämpötila oli sisällä lähes 30 astetta - heh!

Ilmeisen tyytyväisenä jouluaattoon perheemme keskittyi lepäämään loppu illan. Kunnes lähempänä klo 21 soi ovikello ja emäntämme Elizabeth ilmestyi toivottamaan meille hyvää joulua ja tuomaan joulupakettinsa. Siis klo 21 jouluaattona - huoh! Siinä sitten vaihdeltiin paketit ja poskipusut. Emäntämme oli kuulemma yrittänyt leipoa meille joulukakkua, mutta kuuden pilalle menneen kakun jälkeen oli luovuttanut ja tehnytkin keksejä.

Että sellainen joulu vuonna 2012. Parasta oli yhdessäolo ja hyvät antimet sekä Suomesta että Riosta. Loput rakkaat ihmiset tavoitimme Skypen kautta ja saatoimme heillekkin toivottaa hyvät joulut. Laitan loppuun jouluisia kuvia - Feliz Natal!