Elokuun ensimmäisenä perjantaina lastasimme tavarat autoon ja Rio hyppäsi onnellisena kuljetusboksiinsa. Oli ollut vähän huolestunut mukaan pääsystään.
Hommahan on sillä tavalla, että automäärä täälläpäin maailmaa on jotakin aivan erilaista kuin Suomessa. Kehäteiden "kamalat" ruuhkat lähinnä naurattavat meitä. Täällä on lähes aina ruuhkaa. Jos olet pahimpaan aikaan liikenteessä voit helposti joutua matkustamaan autossa kolmekin tuntia vajaan 20 kilometrin matkaa. Siinä ei paljon kiroilut auta - on vain kuljettava jonon mukana. Poikkeuksen tekevät äärimmäisen taitavasti pujottelevat motoristit, jotka pienestäkin raosta pujahtavat eteenpäin. Alussa se oli pelottavaa..
Petrópolis tunnetaan myös nimellä keisarillinen kaupunki. Kaupunki on saanut nimensä Brasilian toisen keisarin Pedron II mukaan, joka ihastui kaupunkiin läpikulkumatkallaan niin paljon, että teetti sinne oman kesäpalatsinsa. Hän ei sitä ehtinyt koskaan näkemään valmiina, sillä hänen valtakautensa päättyi ennenkuin palatsi valmistui.
Kaupunki on suosittu paikallisten talviloman viettopaikka leudon ilmastonsa vuoksi. Se on myös paikallisen maatalousalueen keskus ja sieltä löytyy myös teollisuutta kuten olutteollisuutta.
No mutta matkaan..
Alussa tie oli suoraa ja pääsimme hyvin eteenpäin. Sitten alkoi vuoristotie serpentiineineen. Minä jouduin katsomaan tiiviisti eteenpäin ettei tule huono olo ja hetken päästä takaata alkoi kuulua koiran läähätystä. Siitä ei sitten mennytkään enää montaa minuuttia, kun Rio oksensi.
Pysähdyimme levähdyspaikalle ja haukoimme henkeä upeiden maisemien takia.
Lopulta monen mutkan ja yhden u-käännöksen jälkeen olimme hotellissa. Ja sehän olikin aivan mahtavan hienolla paikalla. Luulimme saavamme hotellihuoneen, mutta saimmekin mökin omalla poreammeella ja takalla. Rio oli innoissaan varsinkin poreammeesta.
Auringon laskiessa lähdimme tutustumaan hotellialueeseen ja ajattelimme samalla käydä syömässä. Virhe virhe virhe. Vaikkakin hotelli vaikutti neljän tähden arvoiselta, ruokalistalla oli tasan kaksi ruokavaihtoehtoa eli joko pizzaa tai pastaa. Eli se siitä gourmeesta. Lisästressiä aiheutti Rio, joka päätti rähistä raivokkaasti jalkani vieressä joka kerta kun tarjoilija tuli minua liian lähelle. Joskus hän voisi puolustaa vähän vähemmän.
Hotellin piha oli valtavan iso ja sinne oli kodikkaasti laitettu mukavia oleskelutiloja. Uima-allas löytyi sekä ulkoa että sisältä. Sauna ja kuntosali sekä biljardihuone baareineen olivat myös käytössä. Ilmeisesti emme olleet sesonkiaikaan liikenteessä, sillä saimme olla melkein kolmestaan alueella. Näimme vain muutamia muita pariskuntia lähinnä aamupalalla ja sehän sopi oikein loistavasti. Eli melkein oma hotelli.
Biljardihuoneen sai kiinni eli Rio sai olla siellä vapaana. Sekin oli virhe, sillä kaveri yritti koko ajan varastaa pallot pöydältä :)
Rio nukkuu kotona omassa sängyssä meidän sängyn vieressä. Koskaan hän ei ole saanut tulla meidän sänkyyn nukkumaan. No lomalla tehdään poikkeuksia..
Vähänkös kaveri oli onnellinen, kun sai nukkua emon jaloissa. Tapsa valitti aamulla, että koira vei puolet sängystä ja hänelle ei jäänyt kuin pieni reunapaikka. Höh, mitäs ei pitänyt puoliaan. Olen varmaankin jossakin tekstissä maininnut, että meidän koiralla on melkoisen iso ego.
Lauantai aamuna heräsimme ajoissa aamupalalle ja jätimme Rion mökkiin omaan kuljetuskoppiinsa. Virhe virhe virhe. Kun lähdin syötyäni takaisin hänen luokseen, kuulin jo kaukaa epätoivoisen ulinan "uuuuuuuuuuuuuuuuuuu - minut on niin jätetty tänne yksin - uuuuuuuu!"
Ja joo pitää vissiin aloittaa eroahdistukseen liittyvä koulutus - kele.
Mutta aamupalan jälkeen pakkasimme koiran ja itsemme autoon ja lähdimme ajamaan kohti Petrópolisin kaupunkia. Ajelimme ihanaa pientä kylätietä pitkin ja näimme kuinka kylät heräsivät uuteen päivään. Faveloita oli tutusti rinteissä kuten muuallakin Brasiliassa.
Perille saavuttuamme aloimme etsiä autolle parkkipaikkaa ja se olikin haastava tehtävä. Ajelimme edestakaisin ja lopulta näimme valvotun parkkialueen. Päivä oli aurinkoinen ja kuuma.
Ensin löysimme kristallipalatsin, jonne ei tietenkään saanut koirat mennä. No Tapsa jäi Rion kanssa alueen ulkopuolelle ja minä kävelin ja ihastelin rakennusta ja ympäristöä.
Kristallipalatsi rakennettiin lahjaksi prinsessa Isabellalle vuonna 1884. Se rakennettiin Ranskassa ja inspiraation siihen antoi Lontoon kristallipalatsi. Tässä samaisessa palatsissa prinsessa Isabel allekirjoitti kultaisella kynällään orjien vapautusmääräyksen vuonna 1888.
Kun palasin takaisin aidan toiselle puolelle - Tapsa ja Rio olivat hävinneet. Olin kyllä kuullut Rion epätoivoisen haukkumisen, kun hän ei päässyt mukaani. Löysin heidät sitten kulman takaa ja matkamme jatkui.
Seuraavaksi kävelimme panimon pihaan ja päätimme maistaa heidän oluttaan. Ihme kyllä pääsimme koiran kanssa aidatulle ulkoalueelle ja hetken kaikki näyttikin hyvältä. Terassilla oli tarjous, jossa sai juoda kaksi olutta yhden hinnalla ja siihen tietenkin tartuimme. Olut oli kylmää ja oli mukava istahtaa aloilleen. Riokin oli hetken nätisti ja vain tarkkaili ihmisiä. Kunnes tarjoilija tuli taas liian lähelle minua ja vahtikoiramme sai hirveän hepulin. Siinä vaiheessa päätin, että tämä loma on kyllä Rion viimeinen pitkään aikaan. Liika on liikaa..
Kyseinen panimo valmistaa seuraavien brändien tuotteita: Itaipava, Crystal, Lokal, Black Princess, Petra jne.
Vieressä ihmiset jonottivat panimokierrokselle, mutta me jatkoimme matkaa.
Terassin katolla keikkui tämän näköisiä suloisia veitikoita.
Villa Itararen kirkko oli todella kaunis katsella - ainakin ulkopuolelta.
Alla on Rio Negron upea palatsi, joka on myös virallinen Brasilian presidentin maaseutuhuvila.
Tässä taas näkyy katedraali. Sinne on haudattu mm. Pedro II ja prinsessa Isabel. Heidän hautamonumenttinsa ovat valmistettu marmorista vuonna 1925, jolloin kirkko valmistui.
Vastaan tuli mitä hienomman näköisiä taloja ja rakennelmia.
Lopulta olimme kävelleet itsemme aivan väsyksiin. Nälkäkin oli aivan kamala, kuten aina Laakson matkatoimiston retkillä. Koska meillä oli mukana se yksi nimeltä mainitsematon rähisevä otus ja koska tiesimme hotellissa olevan vain pizzaa tai pastaa - päädyimme pikaruokaan ja Tapsa kävi ostamassa meille McDonald's ateriat, jotka nautimme autossa.
Onneksi meillä oli vielä toinen yö mukavassa hotellissa jäljellä ja loppu päivä aikaa levätä.
Seuraavana päivänä sunnuntaina matkamme jatkuisi kohti Teresópolista.
Ps: Minä tykkään pelata biljardia ja yleensä olen siinä aika hyväkin. Tällä kerralla Tapsa voitti minut molempina iltoina ja nyt janoan uusintaa :D
