Kaikki nuo asiat löytyvät Riosta, mutta täältä löytyy paljon myös sellaisia 'vähemmän kivoja' asioita ja niistä ajattelin kertoa tänään enemmän.
1. Työmoraali ja ammattitaito
Täällä on yleisenä tapana tehdä asioita vähän sinnetänne-meiningillä ja yleensä ne tehdään vasta, kun on ihan pakko. Koska kulttuuriin kuuluu, ettei kysyttäessä vastata suoraan "Ei käy!" - et voi ikinä olla varma milloin työ tulee tehdyksi.
Tästä esimerkkinä yhden vessamme katto. Katossa oli ollut hometta ja emäntämme oli korjauttanut sen ennenkuin me muutimme asuntoon. Tapsa huomasi, että home tulee edelleen läpi ja päätteli yläkerrassa olevan putkivuodon. Mutta se arvio ei tietenkään paikalliselle korjaajalle passannut vaan home yksinkertaisesti vain peitettiin vedenkestävällä maalilla. Mikä aiheutti sen, että home alkoi kukkimaan maalatun kohdan ulkopuolella.
Saimme lopulta putkimiehen purkamaan kattoa sen verran, että hän tajusi yläkerrasta tulevan oikeasti vettä. Kaveri lupasi käydä yläkerran asunnossa katsomassa mikä siellä on tilanne ja että hän palaa meidän kattoon viikon päästä. Nyt on aikaa tuosta viikosta kulunut neljä viikkoa. Kattohan siis näyttää edelleen tällaiselta..
Myös ns. ammattilaisten ns. ammattitaito välillä hieman epäilyttää. Seuraavassa kuvassa on esimerkki meidän keittiön lampun sähköasennuksesta. Tätä viritystä ei pahemmin huvita mennä sorkkimaan ;)
Rakennusten metalliset aidat korjataan maalaamalla uusi maali ruosteen päälle. Mitäs sitä turhaan raaputtelemaan.
2. Haju
Uskallan melkein väittää, että kaduilla kulkiessani eniten käytetty aistini on hajuaisti. Voi sitä mieletöntä coctailia, kun hiki ja virtsan haju kohtaavat. Välillä on vain oikeasti pakko pidättää hengitystä, ettei oksenna. Paahtava helle saa myös maan lemuamaan tunkkaisena.
Toki täällä välillä tuoksuu pizza, leivonnaiset ja herkullinen ruokakin.
Rannalla kulkiessa ja maisemista nauttiessa menee toisissa kohdissa fiilis hajun takia. Miehet käyvät lannoittamassa muureja kuin koirat.
Paikallisella feiralla myydään hedelmien ja marjojen lisäksi mm. kalaa ja kanaa. Kun käyn iltapäivällä torilta ostamassa tuoreita hedelmiä - varon visusti ostamasta niitä lihamyyjien läheltä. Haju on karmea! Monet myytävistä tuotteista ovat myös ilman kylmäketjua eli niistä tehtyä ruokaa voi hyvin kutsua "Jeesus kutsuu"-ruuaksi, kuten paikalliset nimittävät rannalla myytäviä katkarapuvartaita. Tässä alla nenään pari pyykkipoikaa..
3. Ajan hallinta
Siis brasilialaisethan eivät tule koskaan ajoissa mihinkään. Juhliinkin he valuvat tunnin, kahden viiveellä tai sitten eivät tule ollenkaan. Paikallinen ystäväni kertoi, että heidän häihinsä oli kutsuttu 500 vierasta, vaikka juhlapaikkaan mahtui vain 200. No monenkos luulette sinne lopulta saapuneen?
Oikea vastaus on, että n. 200 vierasta ilmaantui juhliin.
Asioita on vaikea hoitaa, kun ei voi koskaan tietää milloin vastapuolen henkilö vaivautuu paikalle. Elämää suurempi kysymys kuuluu - miksi brasilialaisilla on ylipäätään kelloja?
4. Rikollisuus
Kulje ihmeessä kaduilla ja rannoilla kultaketju kaulassa, iphone kädessä ja timanttisormus sormessa. Siis jos haluat tulla ryöstetyksi Brasiliassa.
Suosittelen lämpimästi vaihtamaan päälle vähän jo kuluneet vaatteet, ei arvokoruja ja puhelin sekä kamera mielummin piilossa. Hanki näppärä "lannetasku" mihin mahtuvat luottokortti, rahat ja kännykkä. Eikä sitä näe shortsien sisältä.
Auringon laskiessa ei kannata lähteä yksin harhailemaan vieraisiin paikkoihin - ei varsinkaan vanhojen tai juopuneiden ihmisten. Kujia tulee välttää kuten myös ruuhkia esim. torilla.
Yleensä varkaan tunnistaa likaisista jaloista ja vaatteista sekä Havaianaseista. He ovat myös tavallisesti nuoria, vikkeläkoipisia poikia. Toki täältä löytyy kaikenikäisiä taskuvarkaita.
Tapsalta vietiin bussissa muutamassa sekunnissa uusi kännykkä. Se vietiin suljetusta repusta, joka oli selässä vain hetken. Tapsa ei huomannut mitään. He ovat niin taitavia.
Mielestäni nämä turvallisuusasiat ovat itsestäänselviä jokaiselle turistille, joka on yhtään matkustanut. Samat säännöt pätevät kaikkialla, sillä joka maasta löytyy myös varkaita!
5. Vessanpöntön käyttö
Ai että minä kaipaan suomalaista vessanpönttöä. Täälläpäin maailmaa on putkisto tehty niin kapeaksi, että vessapaperia ei saa laittaa pönttöön. Se oli alussa aikamoinen järkytys, kun pyyhkimisen jälkeen paperi piti taitella ja tiputtaa vieressä nököttävään, kannelliseen roskikseen. Ensinnäkin se on ällöttävää ja toiseksi superällöttävää!
Mutta jos laitat paperin pönttöön ja se menee tukkoon - tulee vihainen setä, joka joutuu avaamaan tukoksen ja se kyllä kuullostaa vielä nolommalta - yäk!
6. Vesi
Ajatteletko koskaan, kun avaat hanan Suomessa ja saat sieltä kylmää, raikasta vettä - miten onnekas olet? Tarvitsemme kaikki elääksemme vettä, mutta vain harvat kansat pystyvät juomaan hanavettä. Varsinkin niin puhdasta kuin meillä suomalaisilla.
Täällä eletään pullovedellä. Ostimme vesiautomaatin, johon tilailen kerran viikossa 20 litran vesipullon. Ne näyttävät samoilta kuin Suomessa, mutta eivät ole. Kun vesipullo vaihdetaan - siitä otetaan sinetti pois päältä, mutta siinä ei ole mitään väliestettä vaan vesi pääsee kaatovaiheessa vapaasti roiskumaan ulos. Onneksi Tapsasta on tullut taitava pullonvaihtaja ja vain harvoin lattia enää kastuu.
7. Mielenkiintoisia rakennusratkaisuja
Olemme olleet mukana Suomessa omakotitalon rakentamisessa ja tiedämme siis jonkin verran rakentamisesta. Paikalliset rakentavat hyvin eri tavalla ja tekevät erittäin mielenkiintoisia ratkaisuja, joita Suomessa ei voisi edes toteuttaa sään ja lainsäädännön takia.
Tässä pari kuvaa keittiöstämme. Ensimmäisessä kuvassa näkyy kaasuhellan päällä ylimpänä suorakaiteen muotoinen aukko, joka siis on todella auki ulos asti ilman mitään suojaa. Hyvä asia siinä on, että mahdollinen vuotava kaasu menee pihalle ja ilmanvaihto pelaa. Huono asia taas on, että kaikki tulee sieltä myös sisäänpäin: ötökät, paahtavan kuuma ilma, vesi ja hajut.
Toisen kuva taas on otettu keittiön nurkasta ulko-oven vierestä. Siinä on usean sentin aukko myös suoraan ulos ja siitä näkyy vastapäisen kerrostalon ikkunat.
8. Köyhyys / eri arvoisuus
Samalla kadulla nukkuu kovalla asvaltilla koditon mies ja vieressä hieno rouva kantaa Fifiä merkkilaukussaan. Toisilla ei ole yhtään mitään ja he ovat täysin muiden avun varassa tai sitten he joutuvat varastamaan elääkseen. Monet köyhimmistä ovat säilyttäneet ylpeytensä eivätkä ota vastaan apua. Kun heiltä kysyy miten he pärjäävät - vastaus on usein "Jumalan avulla".
Mikä siinä on, että näillä ihmisistä kurjimmilla tuntuu olevan asenne paremmin kohdallaan kuin monella yltäkylläisyydessä elävällä?
Toisaalla Rion porhot syöttävät ja juottavat vieraitaan ulkomailta tuotetuilla hummereilla ja shampanjalla. He ajelevat Ferrareilla ja Mersuilla. Onko heidän elämänsä loppujen lopuksi henkisesti sen parempaa?
9. Luonnon tuhoaminen
Riohan on täynnä eri kokoisia faveloita eli slummialueita. Ne on rakennettu vieri viereen yleensä kukkuloille. Viemäröinti ja roskien korjaus eivät ole hoidettu kuten pitäisi tai ne puuttuvat kokonaan. Kun tulee kunnon rankkasade - favelan roskat ja likavedet valuvat rinnettä pitkin alas kaduille ja joka paikka haisee ja on täynnä roskia.
Paikallisilla ihmisillä on myös käsittämätön tapa heittää roskat kädestään kadulle, vaikka vieressä olisi roskis. He ovat tottuneet siihen, että joku muu korjaa ne pois. Joka aamu ovimiehet aloittavat päivänsä harjaamalla yöllä tippuneet lehdet ja roskat pois omilta alueiltaan. Myös rannoilla alkaa ilta/yövuoro siivoojilla, kun viimeisetkin auringonpalvojat ovat lähteneet koteihinsa. He keräävät roskat pois ja haraavat hiekan. Olen nähnyt myös kavereita metallinpaljastimien kanssa. Liekö saavat pitää löytämänsä..
Likavedet lasketaan estoitta mereen ja laguuniin. Toivottavasti täälläkin pikku hiljalleen alkaa heräämään huoli luonnon puolesta - ennenkuin se on totaalisen myöhäistä.
10. Byrokratia
Siis täällähän ei mikään mene niinkuin pitäisi, kun on viranomaisista kysymys. Asioita vatkataan kuukausitolkulla ja eteneminen on muurahaisen kulun verran.
Hermot meinaavat mennä miljoona kertaa, mutta se ei auta vaan pahentaa tilannetta. Pahimmassa tapauksessa asian eteneminen loppuu siihen paikkaan.
Tapsan paikallisen tilin avaaminen kesti todella kauan ja se, että saimme sinne siirrettyä Suomesta rahaa - vielä kauemmin. Täytettäviä papereita löytyy vaikka minkälaisia ja niissä kysytään ihan päättömiä asioita kuten isän ja äidin nimiä. Siis haloo - ollaan viiskymppisiä!!! Hittojako te niillä tiedoilla teette?
Viisumiprosessista en viitsi edes alkaa kertomaan, koska ette jaksa sitä sotkua lukea. Siitä tulisi pitkä ja synkeä tarina.
11. Liikenne
Täällä pärjää liikenteessä, jos unohtaa kaikki Suomessa autokoulussa opitut asiat. Ajetaan vain jouhevasti porukan mukana omia kaistoja tehden ja isomman oikeudella. Ruuhka-aikana voit joutua tekemään 15 kilometrin matkaa yli kaksi tuntia. Jos on nelikaistainen tie ja olet aivan äärimmäisenä vasemmalla kaistalla kääntymässä vasemmalle - saattaa äärimmäisenä oikealla oleva auto päättää tehdä samoin ja vetää kaikkien kaistojen läpi sinun eteesi. Muut antavat tietä. Torvet täällä tosin soivat herkästi. Jos esimerkiksi liikennevalot vaihtuvat ja ensimmäinen auto ei heti lähdekkään - takana olevat alkavat estoitta huudattamaan torvia.
Sitten oman lisänsä liikenteeseen tuovat lukemattomat myyjät. He poukkoilevat autojen keskellä yrittäen myydä vettä, karkkia, sipsejä ja milloin mitäkin. Ruuhka-aikana he saavatkin jotain myydyiksi, kun autot matelevat eteenpäin.
Liikennevaloissa löytyy usein ohjelmaakin, kun nuoret pojat heittelevät palloja punaisen valon aikana. He tietävät tarkalleen milloin kannattaa lopettaa, että ehtivät keräämään autoilta mahdollisen rahan ennen valojen vaihtumista. Kyllä tämä on hauska maa!
12. Meteli
Näiden ihmisten sanavarastosta puuttuu verbi "kuiskata". Siihen johtopäätökseen olen tullut. Vaikka olisi kaksi henkilöä vastakkain - he huutavat toisilleen. Voitte kuvitella mikä mökä on, jos istutaan ravintolassa ja viereisessä pöydässä istuu neljä ihmistä.
Öisin herään siihen, kun autot tööttäävät päästäkseen porteista sisään tai kun juhlista palaavat ihmiset kikattavat ja huutavat. Naapuritalon kukko kiekuu aamuin illoin ja öisin. Joskus tuntuu siltä, että jokaisessa naapuriasunnossa tehdään remonttia.
Entäs kun on kotijoukkueen jalkapallopeli. Silloin ei todellakaan nukuta ennenkuin matsi on ohi. Ilotulitusraketit paukkavat sitä mukaa kuin tulee maaleja ja fanien hurraa-huudot pauhaavat kaiken metelin yli.
Kaduilla porataan ja helikopterit lentävät matalalla ropelit roplottaen. Autojen peruutusäänet raikaavat kaikkialla kuten myös rakennusten porttien avaamispiippaukset.
Äänieristys asunnoissa on lähes nollatasolla.
13. Päähän tippuvat hedelmät
Viime päivinä olen huomannut uuden vaaratekijän lähikaduilla. Päähän voi tipahtaa kova hedelmä. Kun kävelen Rion kanssa ulkona - välillä tuntuu kuin olisin "Kamikaze-kävelyllä". Hedelmät ovat tosi kovia ja niitä välillä suorastaan sataa jalkoihin. On vain ajan kysymys milloin yksi napsahtaa otsaan. Pääsenköhän paikalliseen lehteen, jos alan käyttämään rullaluistelukypärääni kaduilla liikkuessa?
Alla oleva kuva on otettu makuuhuoneemme ikkunasta ja siinä näkyy tuuheata puustoa, josta hedelmiä tipahtelee.
14. Kieli
Viimeisimpänä ja yhtenä ehkä pahimmista on tämä kielimuuri. Olemme käyneet portugalin kielen tunneilla ja minulla on paljon paikallisia ystäviä, joiden kanssa yritän sönköttää välillä portugalia. Mutta se on niin älyttömän vaikeaa. Vaihdan nopeasti mielummin englanniksi kuin saan hermohepulin.
Pärjään arkitilanteissa ja osaan ääntää sanoja oikein. Mutta pakkoko jokaista kirjoitettua sanaa on muokata täysin erilaiseksi?
Esim. Rio de Janeiro sanotaan Hiiu dsi Tsaneiru tai James Bond sanotaan Dzeimis Bondsi.
Tai minun nimeni Marjut muuntuu Marsutiksi.
Toki täältä löytyisi paljon muutakin mainittavaa kuten torakat, joiden raatoja saa aamuisin väistellä kaduilla. Tai ne pikkuruiset ötökät, jotka haluavat vaeltaa koko sukunsa kanssa meidän ruokapöydällä. Tai .....
Mutta näistä kaikista asioista huolimatta - Rio on ihana, kaunis ja mahtava kaupunki. Paikalliset ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä, avuliaita ja sydämellisiä.
Eivätkä nuo rannatkaan pöllömpiä ole ;)
Tervetuloa Hiiuun!
