Klo 7.50 lähti koneemme Santiagosta kohti São Pauloa. Meidät oli jatkolentoa varten rankattu A-ryhmään, johon pääsevät vanhukset, raskaana olevat, invalidit yms. Koitimme arvuutella kovasti syytä ykkösryhmään pääsyymme, mutta koska pääsimme ensimmäisinä koneeseen - ihan sama mikä se syy lopulta oli.
Emo kuulutti konetta odottaville ihmisille, että "muistakaa ottaa BIRDING PASS valmiiksi esille". Naurettiin ihan kippurassa, että mikä hemmetin lintupassi tässä nyt pitää vielä kaivaa.
Lyhyen lennon jälkeen olimme perille Iguaçussa ja pääsimme jo lentokoneen ikkunasta ihailemaan valtavia vesiputouksia. Eri kokoisia putouksia on 2,7 km:n matkalla yhteensä 275 ja korkeimmat niistä jopa 70 m korkeita. Koskia on sekä Brasilian että Argentiinan puolella.
Pitkästä aikaa tunsin myös ihanan, polttavan henkäyksen ihollani astuessani lentokoneesta ulos. Syynä varmaankin ed. maan lämpötilaero.
Tapsa oli järjestänyt matkan loistavasti. Meillä oli joka kohteessa kuljettaja odottamassa ja tähän viimeiseen kohteeseen, hän oli myös varannut meille pari retkeä yksityisoppaan kanssa.
Oppaamme Marcelo ajoi meidät suoraan lentokentältä luonnonsuojelualueen keskellä olevaan hotelliin. Hotelli Cataratas on ainoa hotelli, joka on aivan vesiputousten vieressä. Hetken päästä minulle myös selvisi, että hotelli on viiden tähden hotelli ja pääsin elämäni ensimmäistä kertaa noin tasokkaaseen paikkaan. Mieheni oli siis tuhlaillut ruhtinaallisesti. Mutta kerranhan sitä 50 vuotta täytetään. Hän myös totesi, että Laakson matkatoimisto menee tämän reissun jälkeen konkurssiin. No, sehän jää nähtäväksi!
Meidän huone oli kuin unelma. Niin kaunis ja siisti ja viileä - enkä nyt tarkoita "cool" vaan oikeasti ihanan viileä. Henkilökunta kohteli meitä kuin kuninkaallisia. Suosittelen tätä hotellia erittäin lämpimästi!
Toivoisin jokaisen joskus elämässään pääsevän kokemaan vastaavanlaisen hemmottelun.
Vaihdoimme superahdistavat pitkät housut jälleen helleasuihin ja lähdimme vilkaisemaan lähimpiä putouksia ennenkuin aurinko laskisi. Turistilaumat olivat siltä päivältä jo palanneet omiin, alueen ulkopuolella oleviin hotelleihinsa ja saimme lähes kahdestaan tutustua uskomattomiin luonnonihmeisiin ja eläimiin. Oli niin hiostavan kuumaa ja kosteaa, että jo viiden minuutin kävelyn jälkeen alkoi hiki virtaamaan pitkiä selkää.
Kun palasimme huoneeseemme - sänkymme oli avattu valmiiksi ja molemmille oli asetettu lattialla omat, juuri oikean kokoiset Havaianasit. Mistäs ne osasivat oikean kokoiset kengät meille tuoda? Taisivat käydä vakoilemassa meidän kengistä kokonumerot heti kun lähdimme ulos.
Seuraavana päivänä lähdimme heti aamupalan jälkeen Marcelon kanssa parin tunnin kävelylenkille. Nyt ihmisiä olikin jo eri tavalla kuin edellisenä iltana. Heitä tuli koko ajan lisää busseilla.
Ja viidakkopolku vilisi "nokkaeläimiä", hämähäkkejä, perhosia, liskoja ja ties mitä.
Yläpuolella olevassa kuvassa pitäisi olla häijyn näköinen hämähäkki, mutta taitaa maastoutua liiankin hyvin taustaan. En vain siedä hämähäkkejä. Torakat, käärmeet ja kaikki muut menevät jotenkin, mutta hämähäkit - eiiiiii!!!
Minua muuten pisti paikallinen ampiainen kierroksen lopussa. Ihmettelin, että mikä hemmetin piikki minulla on kainalon alla ja vaikka kuinka pyyhin sitä - aina vaan pisti. Tapsa nappasi piikin pois ja sitten alkoi ihastuttava kipu ja kuumotus. Painuttiin hotellin respaan ja saatiin jotakin paikallista ihmeainetta, joka lähes välittömästi lopetti kivun.
Muistakaahan laittaa rokotukset kuntoon, ennenkuin lähdette matkustelemaan Etelä-Amerikkaan tai Afrikkaan. Meillä ovat molemmat saaneet A ja B hepatiitti-, keltakuume-, jäykkäkouristus- ja muut pakolliset rokotukset. Lisäksi meillä on mukana aikamoinen varasto lääkkeitä mm. malarialääke.
Loppu päivä nautittiin uima-altaalla leväten ja ihastuttavia "mansikkataikureita" juoden. Ei paha!
Mutta ei se päivä vielä siihen loppunut. Koska olimme mieheni 50 v matkalla - minäkin halusin lahjan? Hotellilla oli paikallinen jalokivikauppa ja kuolasin sen ikkunasta upeita sormuksia joka kerran, kun menimme siitä ohi. Ja jostakin syystä menimme aika usein.
Lopulta päätimme mennä "ihan vain katselemaan" koruja ja lopputulos on nähtävissä alla olevasta kuvasta. Juhuuuuuu - olen niin onnellinen!
Olen siitä hassu luonne, että saatan kulkea vanhoissa vaatteissa iät ja ajat ja en ole koskaan ollut niin muodin perään. Ennemminkin minulla on aina ollut oma maku vaatevalinnoissa. Tai viihdyn samoissa vanhoissa huonekaluissa. Yleensä ostan uusia vasta, kun entiset hajoavat.
Mutta silti osaan arvostaa kauniita esineitä ja olen iloinen, jos joskus sellaisia saan. Sormuksen ostaminen oli kuulemma Laakson matkatoimiston viimeinen niitti. Voi sitä matkatoimistoparkaa!
Koska olimme vain kolme yötä ja kaksi kokonaista päivää Iguaçussa, viimeisenä kokonaisena päivänä oli vuorossa vesiputoukset Argentiinan puolella.
Marcelo odotteli meitä hotellin edessä "hyvin epäbrasilialaiseen tapaan" ajoissa. Oli loistava valinta ottaa paikallisopas, sillä vältyimme tuntien jonottamisilta ja saimme sellaista tietoa, mitä emme ikinä olisi muuten saaneet. Marcelo oli myös aikamoinen veijari, kuten kuvasta näkyy.
Passintarkastukset yms. muodollisuudet menivät hienosti ja yhtä äkkiä istuimmekin sitten jo Argentiinan puolella pikku junassa matkalla putouksille.
Surullista oli, että kuulimme erään miehen hypänneen "Devil's Throat"-nimiseen koskeen samana päivänä, kun me olimme tulleet. Vesiputoukset ovat suosittuja itsemurhapaikkoja - valitettavasti. Marcelo kertoi myös eräästä argentiinalaisesta opettajattaresta, jolla oli ollut sekä syöpä että hiv. Tämä surullinen 37-vuotias nainen, nimeltään Monica oli hypännyt koskeen turistien kiljuessa kauhusta vieressä ja yrittäessä estää häntä. Alla kuvattuna the Devil's Throat eli Paholaisen nielu-koski. Sinne, jos hyppää - hengissä ei tule pois.
Koskien luokse mentiin "pitkospuita" pitkin. Matkalla nähtiin kaimaani, kilpikonnia ja tukaani. Uimaan ei kannata kauheasti haluta mennä, sillä uimakavereiksi voi tulla kaimaanien lisäksi myös terävähampaisia piraijoita.
Suosittelen lämpimästi ottamaan Marcelon oppaaksi. Hänen englantinsa on hyvää ja huumorintajunsa mieletöntä. Minulta saa hänen yhteystietonsa. Iguaçu on myös paikkana ainutlaatuinen, jossa todellakin kannattaa käydä.
Seuraavassa kuvassa on "siskokset" ja omistan sen Marikalle ja Marjolle <3
Tähän on hyvä päättää tämä huikea reissu. Minun haaveenani on päästä Australiaan juhlimaan omia viisikymppisiäni - sitten kun ne joskus koittavat ;)
Ehkäpä Laakson matkatoimisto on siihen mennessä saanut taas pääomavarantonsa kuntoon ja matka on mahdollinen.
Alla olevassa kuvassa on kolme eri maata Brasilia oikealla, Argentiina edessä ja Paraquay vasemmalla.
