Sukulaistyttöni, pienen pienenä keskosena syntynyt ja juuri sairaalasta kotiin päässyt prinsessa - lähti tänään taivaan kotiinsa.
En ehtinyt häntä edes tapaamaan. Olin ajatellut ostaa pienelle omat pikkuruiset Havaianasit ensi kesäksi.
Tänään pieni on ollut vähän väliä mielessäni ja ajatukseni hänen vanhempiensa valtavassa surussa.
Miten tällaisesta voi selvitä ja päästä eteenpäin?
Itsekkin äitinä on joskus tullut miettineeksi - mitä jos omille lapsille tapahtuu jotain lopullista? Rakas tyttäreni on monille vaaroille alttiina Thaimaassa matkaoppaan työssä ja rakas poikani Suomessa valmistautuu itsenäiseen elämään ja Suomen armeijaan. Miten voisin jatkaa elämääni ilman heitä?
Toisaalta en suostu elämään niinkään, että joudun olemaan koko ajan huolissani ja varuillani ehtimättä elää ollenkaan.
Miten selvitä mustimman vihan, raivon ja kivun keskellä jääden henkiin? Pelkkä ajatuskin lamaannuttaa ja saa tukahduttavan palan kurkkuun.
Olen yrittänyt elää elämääni niin, että en jätä mitään huomiseksi vaan nautin jokaisesta henkäyksestä ja kokemuksesta sydämeni täydeltä. Saman täysillä elämisen olen yrittänyt opettaa lapsilleni. Meillä on enemmänkin haettu kokemuksia kuin tavaroita.
Lähtömme hetki ei ole meidän käsissämme. Uskon jopa, että itsemurhan tehneet joutuvat "oleilemaan ja odottamaan oikeata aikaansa" siellä jossakin. Uskon myös vakaasti, että tämä elämä ei ole vain tässä. En allekirjoita lausetta "kerranhan sitä vain eletään!".
Minä uskon, että kuolemamme jälkeen vielä kohtaamme kaikki rakkaamme ja olemassaolomme jatkuu...
Tuo sama usko helpottaa kun eniten ikävöin rakkaitani - jo poismenneitä. Siihen ajatukseen haluan luottaa ja laittaa toivoni..
Nyt tuota samaa toivoa toivon rakkaan pienen Pirpanan vanhemmille, isovanhemmille, sisaruksille, kummeille ja kaikille läheisille. Sen varassa pystymme "kellumaan" elämämme - mitään unohtamatta.
Kenelläkään ei ole vastauksia miksi näin pitää tapahtua, kenenkään ei tarvitsisi kärsiä näin suurta tuskaa.
Paljon rakkautta, voimia ja ystäviä kaikille teille, joilla on elämä pysähdyksissä ja ilman päämäärää!
Halein Marjut
