Lopputuloksena - 4 kg.
Pakko kyllä tässä heti tunnustaa, että tämä pitkä kirjoitustauko on suoraan yhteydessä siihen, että lähdimme heti dieetin jälkeen kesälomalle Suomeen, jossa onnistuin saamaan kaikki tiputtamani kilot takaisin. Eikä kyllä edes yhtään harmita.
Voi luoja, että oli ihanaa maistaa heinäkuun alussa oikeaa grilliruokaa, uusia kotimaisia perunoita ja kaikkea muuta ihanaa perisuomalaista herkkua. Konjakkimetvursti, jumbojuustonaksut ja salmiakki -aah! Cittarin lihamestari alkoi ääneen ihmetellä, kun kerroin aloittavani grillikauden heinäkuussa. "Mitä ihmettä - miksi vasta nyt?"
"Olosuhteiden pakosta!"
OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
Vietimme mahtavan viikon vanhempieni mökillä. Sain äidin ja isän savustamaa lohta ja siskojen tekemää mustikkapiirakkaa. Sain rypeä maailman parhaassa joessa ja ihailla sitä jokea maailman kauneimmassa saunassa. Sain pelata rakkaiden veljenpoikieni kanssa (Tupun ja Hupun) biljardia, jalkapalloa ja sulkista. Toimin myös "mokkena" maanmainiolle Aksulle, jolle vietiin oikea, aito pelipaitakin. Ihana kulta <3
Tapahtumia oli kertynyt runsaasti lyhyen lomamme ajaksi. Myös asioita täytyi taas hoitaa otsa hikisenä: lääkäriä, hammaslääkäriä, kampaajaa, hierontaa, virastoasioita, pankkiasioita jne. jne. Anteeksi kaikki te rakkaat ystävät (Maiju, Juha, Riitta, Vesku, Bitta, Jani, Mervi, Marina, Ritu, Kati, Elisa, Emppu, Lare... - voi teitä on niin monta), joita en vain taaskaan ehtinyt tapaamaan - toivottavasti ensi kerralla!
Kujamme perinteiset Peikkobileetkin tulivat kuitatuksi. Tällä kerralla teemana oli tietenkin "Karnevaalit". Olin tuonut asiaan kuuluvaa rekvisiittaa mukanani ja jälleen kerran koko kuja söi ja joi yhdessä mukavassa hengessä. Vaikkakin Kaitsua jäi harmittamaan uuden naapurin isännän isompi oluttuoppihattu - hah!
Ja heti Peikkobileitä seuraavana päivänä hurautettiin autolla Iittiin, jossa jatkui Serkkujuhlat kultakimpaleserkkujen, heidän puolisoidensa, siskojen ja Tapsan kanssa. Tapsa oppi Mikan apupoikana tekemään rosvopaistia ja sitä piti tietenkin kokeilla myös mökillä myöhemmin. Kilpailuissa heitettiin tikkaa ja mölkkyä, pelattiin krokettia, ammuttiin käsiaseella ja rynkyllä sekä finaalissa taistelivat Tapsa ja Mika Petangissa. Ja arvatkaapa mikä jäi harmittamaan? No, Tapsa voitti meidän serkkupokaalin, vaikka ei ole edes meidän serkkukaan!!! Marjo-sisko kyllä ansiokkaasti piti meidän puolta. Ensi kerralla nyt poissaolleet serkut voisivat tulla hakemaan pokaalin taas takaisin niille, joille se kuuluu ;)
Kyllä Suomi on kaunis maa vai mitä mieltä olette?
Rioon palaamista helpotti kummasti se, että saimme kaikki kolme nuortamme mukanamme pariksi viikoksi. Rio-poika palasi hoidosta samana päivänä, kun me tulimme kotiin ja tuli aivan "hulluksi" onnesta meidät nähdessämme. Rio vei kaikkien nuortemme sydämet (ja parit kengät) ja he Rion <3
Ja kahden viikon aikana sitten ehdittiin tekemään vaikka mitä. Käväistiin jopa parin yön reissulla yhdessä Brasilian kauneimmista saarista Ilha Grandessa. Matka oli myös Rio-koiran elämän ensimmäinen lomamatka. Koska täällä on nyt parhaillaan talvi, lämpötila olisi voinut olla kuumempikin. Loppujen lopuksi tärkeintä oli saada olla yhdessä pitkästä aikaa. Mennessä mentiin isommalla aluksella ja takaisin tultiin tyylikkäästi "pomppivalla" pikkuveneellä. Nuorilla ainakin oli hauskaa hihityksestä päätellen. Minä taas istuin Tapsan kanssa perällä Rio sylissä ja kastuin aivan merimäräksi ;)
Nyt tuntuu yksinäiseltä ja haikealta. Tapsa käy töissä ja minä hoidan arkea Rion kanssa. Onneksi minulle on kertynyt paljon paikallisia ystäviä, jotka ovat koko ajan valmiita auttamaan.
Meille on myös tulossa tämän kuun lopussa muutto, josta kerron sitten enemmän myöhemmin.
----------------------------------------------------------------------------------------------
Tähän loppuun ajattelin höpötellä vähän kahvista ja miten tärkeää roolia se pelaa suomalaisten elämässä:
Suurin osa suomalaisista juo tavallista suodatinkahvia päivittäin tai lähes päivittäin. Monelle kahvi on aina samaa tuttua merkkiä ja vaaleaa paahtoastetta eikä uutuuksia kovin helposti ostella. Kahvia kuitenkin arvostetaan pääasiassa maun perusteella ja harvalle vain hinta on ratkaiseva peruste. Kapselikoneet ovat yleistymässä ja n. 8 %:ia tunnustautuu kapselikeitinten ystäväksi. Tämä määrä nousee koko ajan. Oman kapselikoneeni ostin itselleni joululahjaksi pari vuotta sitten ja se on ollut kovassa käytössä.
Brasiliahan on tunnettu kahvimaa ja täällä kahvi on tummapaahtoista ja paljon vahvempaa kuin Suomessa normaalikahvi.
----------------------------------------------------------------------------------------------
Ensi kerralla bloggaan aivan eriskummallisista ammateista, joihin olemme täällä törmänneet. Siis jotakin aivan käsittämätöntä on siis tulossa!
Kaikille minulle tärkeille ihmisille rakkaita halauksia ja muille mukavaa viikkoa! Toivon teille haasteita tarpeeksi, että mielenkiinto säilyy, mutta ei liikaa, että uuvutte niiden alle!
Beijos Marjut
